hankintahinnat

Hankintahinnat ovat talouden ja kirjanpidon termi, jolla tarkoitetaan sen omaisuuserän hankintaan käytettyjen kustannusten kokonaisuutta. Hankintahinta muodostuu yleensä ostohinnasta sekä muista suoraan kohdistettavista kustannuksista, jotka ovat tarpeen saattamaan omaisuus käyttövalmiiksi ja sijainniltaan sopivaksi. Tällaisia kustannuksia voivat olla toimitus- ja kuljetuskustannukset, asennus- ja testausmenot sekä oikeudelliset ja rekisteröintiin liittyvät kulut. Näitä kustannuksia voidaan tarkentaa vähentämällä mahdolliset myyntihintaan liittyvät alennukset ja hyvitykset, jotta saadaan tosiasiallisesti maksettu nettohankintahinta.

Käytännössä hankintahinnat toimivat taseeseen kirjatun omaisuuden kirjanpidollisena perustana ja niiden perusteella määritellään poistoaika sekä poistoa. Poistojen jakautuminen kuluksi tapahtuu ajan myötä siten, että omaisuudella on tallennettu arvo sen taloudellisen käyttöiän aikana. Mikäli arvonalentumisprosessi on tarpeen, kirjanpidollinen arvo voidaan alentaa, mikäli omaisuuden kerryttämä takaisinmaksukelpoisuus on pienempi kuin tasearvo. Hankintahintojen ja käyvän arvon ero sekä mahdollinen uudelleenarvostus voivat tulla esiin erilaisissa kirjanpitostandardeissa, kuten IFRS:ssä tai kansallisissa säännöissä.

Säätely ja tarkka määritelmä hankintahinnalle vaihtelevat laskentastandardin ja verotuksen mukaan. Suomessa hankintahinta määritellään usein kustannusperusteisesti taseessa, ja se vaikuttaa sekä poistosuunnitelmiin että mahdollisiin verotuksellisiin huomioihin.

Esimerkki: kone, jonka ostohinta on 100 000 euroa, toimitus 5 000 euroa ja asennus 10 000 euroa, muodostavat hankintahinnan 115 000 euroa. Jos kone poistetaan 10 vuodessa, vuotuinen poisto on 11 500 euroa.