halogeenijärjestelmät

Halogeenijärjestelmät viittaavat yleensä palontorjuntajärjestelmiin, jotka käyttävät halogeeniyhdisteitä palon sammuttamiseen. Nämä järjestelmät ovat tehokkaita nopean toimintansa ja jäljettömyytensä vuoksi, sillä ne eivät jätä sauhua tai jäämiä, toisin kuin monet perinteiset sammutusaineet. Halogeenijärjestelmiä käytetään usein kohteissa, joissa vesi- tai vaahtosammutusjärjestelmät voisivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa tai ovat muuten epäkäytännöllisiä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi sähköiset laitetilat, tietokonekeskukset, arkistot, museot ja erittäin arvokkaiden esineiden säilytystilat.

Toimintaperiaatteeltaan halogeeniyhdisteet sammuttavat palon keskeyttämällä kemiallisia ketjureaktioita, jotka ylläpitävät palamista. Ne eivät ensisijaisesti jäähdytä paloa tai tukahduta sitä hapen poistolla, vaan puuttuvat suoraan palamisprosessiin. Yleisimpiä halogeeniyhdisteitä, joita näissä järjestelmissä on käytetty, ovat olleet Halon 1301 ja Halon 1211. Nämä yhdisteet ovat kuitenkin osoittautuneet haitallisiksi maapallon otsonikerrokselle ja ilmastolle, minkä vuoksi niiden käyttöä on rajoitettu merkittävästi kansainvälisillä sopimuksilla, kuten Montrealin pöytäkirjalla.

Nykyisin vanhojen halonjärjestelmien tilalle pyritään asentamaan ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset inerttikaasut, kuten typpi, argon tai hiilidioksidi, sekä uudemmat vähäisemmän ympäristövaikutuksen omaavat halogeeniyhdisteet, kuten HFC:t ja FK:t, vaikka näidenkin käyttöön liittyy omat rajoituksensa ja ympäristönäkökulmansa. Halogeenijärjestelmien suunnittelu ja asennus vaativat erikoisosaamista ja noudattavat tiukkoja turvallisuusmääräyksiä, erityisesti henkilöturvallisuuden varmistamiseksi, koska suurina pitoisuuksina sammutuskaasut voivat olla haitallisia ihmisille.