hallusinogeeniset

Hallusinogeeniset aineet ovat yhdisteitä, jotka vaikuttavat aivojen sensoriseen prosessointiin ja tietoisuuteen. Niiden vaikutukset vaihtelevat ja voivat sisältää visuaalisia tai auditiivisia hallusinaatioita, muutoksia ajattelussa sekä aikakokemuksessa. Aineet jaetaan pääosin psykedeeleihin, dissosiatiivisiin sekä joissain luokissa deliriintteihin. Psykedeelit vaikuttavat enimmäkseen serotoniinireseptoreihin ja voivat laajentaa mielentilaa.

Yleisimmät psykedeelit ovat LSD, psilocybiinipitoiset sienet ja meskaliini; DMT on toinen tunnettu yhdiste. Dissosiatiivisia aineita ovat ketamiini ja PCP; DXM voi toisinaan toimia sellaisena. Vaikutukset voivat kestää minuutteista useisiin tunteihin, ja kokemuksen laatu vaihtelee annoksen, ympäristön ja yksilön tilan mukaan.

Vaikutukset voivat sisältää hallusinaatioita sekä voimakkaita tunnekokemuksia ja kognitiivisia muutoksia. Usein kokemukset ovat myönteisiä, mutta voivat olla myös ahdistavia tai pelottavia. Joillakin esiintyy pahoinvointia, sekavuutta ja muistikuvien vääristymiä. Riskiryhmään kuuluvat henkilöt psyykkisten sairauksien perinnöllinen alttius; hallusinaatioiden pitkäkestoiset seuraukset voivat ilmetä joillekin.

Tutkimuksissa on osoitettu kliinista potentiaalia joidenkin psykedeelejen käytöissä kontrolloiduissa olosuhteissa, esimerkiksi masennuksen, PTSD:n ja riippuvuuksien hoitoa varten, mutta lisätutkimukset ovat tarpeen. Lainsäädäntö vaihtelee, ja monissa maissa hallusinogeeniset aineet ovat kiellettyjä tai tiukasti säänneltyjä; tutkimuskäyttö on sallittua tietyissä tapauksissa.