hallitsevuudesta

Hallitsevuudesta viitataan dominanssin käsitteeseen, joka kuvaa yksilön taipumusta hakea kontrollia, vaikuttaa toisten toimintaan sekä muokata tilanteita tai päätöksiä. Termi syntyy suomen kielessä hallitsevuus-nimityksestä ja elatiivimuodosta hallitsevuudesta, jolla viitataan dominanssista käytävään keskusteluun tai sen ilmiöön. Käytännössä hallitsevuutta tarkastellaan sekä yksilötasolla että ryhmien ja organisaatioiden kontekstissa.

Hallitsevuus voidaan nähdä osana persoonallisuuden tai motivaation ilmentymiä. Se voi ilmetä määrätietoisuutena, organisointikykyynä, päätöksentekona ja selkeänä suunnitteluna. Toisaalta liiallisena hallitsevuutena se voi johtaa mikromanagementiin, osallistumisen vähentämiseen ja ristiriitoihin työntekijöiden kanssa, mikä heikentää työntekijätyytyväisyyttä ja sitoutumista.

Tutkimuslait ja käytännöt hahmottelevat hallitsevuutta usein johtajuuden ja vuorovaikutuksen dynamiikkana. Sillä on tilannesidonnaisia etuja kriisitilanteissa tai nopean päätöksenteon tilanteissa, mutta se voi olla haitallista rakentavalle yhteistyölle, jos valta pito ohjaa liikaa keskustelua tai estää erilaisten näkökulmien esiin tuomisen. Hallitsevuuden mittaaminen tapahtuu yleensä itsearviointikyselyjen, havainnoinnin tai monien arvioijien yhdistelmien avulla.

Kulttuuriset odotukset vaikuttavat siihen, miten hallitsevuus koetaan ja arvostetaan: joissain yhteisöissä sitä pidetään vahvana johtamistaitona, toisissa korostetaan tasapainottelua ja osallistumisen merkitystä. See also: johtajuus, valta ja vuorovaikutus.