hallintotutkimuksessa

Hallintotutkimus on julkishallinnon organisaatioiden toiminnan, päätöksenteon sekä palveluiden suunnittelun, toteutuksen ja tulosten tutkimusta. Se analysoi hallinnon rakenteita, prosesseja ja vastuusuhteita sekä politiikkojen muotoilua ja vaikutuksia. Tutkimusala kattaa sekä julkisen sektorin toimintaympäristön että hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksen sekä tavoitteiden saavuttamisen keinojen arvioinnin.

Hallintotutkimuksessa käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä: tapaustutkimuksia, vertailuanalyysiä, kyselytutkimuksia, haastatteluita, asiakirja- ja politiikkanalyysiä sekä vaikutusarviointeja. Tutkimus on usein monitieteellistä, ja se yhdistää politiikan tutkimusta, sosiologiaa, taloustiedettä, oikeustieteitä sekä informaatioteknologiaa sekä organisaatiotieteitä. Aineistot voivat olla tilastotietoja, hallintojärjestelmien tietoja sekä kenttä- tai arkistodokumentteja.

Historian valossa hallintotutkimus on kehittynyt perinteisestä byrokratian ja julkisen hallinnon tutkimuksesta kohti monimuotoisempia hallinto- ja kumppanuusmalleja. 1980- ja 1990-luvuilla vaikuttivat uudet julkisen hallinnon suuntaukset kuten new public management (NPM), jotka painottivat tehokkuutta, tuloksia ja kustannustehokkuutta. Tämän jälkeen syntyivät niin kutsutut uudet hallinnon muodot (governance, New Public Governance), korostaen yhteistyötä, verkostoitumista sekä kansalaisten roolia. Digitaalisaatio ja e-hallinto ovat lisänneet tutkimuksen määrää, erityisesti palvelujen saavutettavuuden ja tiedonhallinnan sekä läpinäkyysvaatimusten tutkimusta.

Hallintotutkimuksen tulokset tukevat politiikan suunnittelua, hallinnon uudistamista, palveluiden parantamista sekä julkisen sektorin suorituskyvyn ja vastuullisuuden arviointia. Tutkimuksen kautta kehitetään johtamisen käytäntöjä, hallinnon kykyä toteuttaa ohjelmia sekä julkisen sektorin päätöksenteon läpinäkyyttä.