hallintataso

Hallintataso on suomenkielinen termi, jota käytetään julkishallinnon ja poliittisen tieteen kontekstissa kuvaamaan hallinnon tasoja, joissa viranomaiset toimivat ja joilla on päätövaltaa. Se liittyy vallan, tehtävien ja vastuiden jakautumiseen eri hallinnon kerrosten välillä, ja se ilmaisee, missä laajuudessa päätöksiä tehdään keskitetysti, alueellisesti tai kunnallisesti.

Suomessa keskeiset hallintatasot ovat:

- valtionhallinto (keskushallinto): kansalliset ministeriöt ja virastot, jotka vastaavat kansallisesta politiikasta, lainsäädännöstä ja yleisestä hallinnon ohjauksesta.

- alue- tai maakunnallinen hallinto (aluehallinto/maakuntien hallinto): toimielimet, jotka työskentelevät suuremmalla maantieteellisellä alueella ja koordinoivat alueellista kehittämistä sekä palvelujen toteutusta, kuten terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita. Tämä taso voi sisältää valvonta- ja koordinointielimiä.

- kunnallinen hallinto (kunnat ja kaupungit): kunnilla on itsehallinto ja ne tuottavat paikallisia palveluja, kuten maankäyttö, paikallinen opetustoimi, sosiaalipalvelut ja jätehuolto.

Hallintatasojen keskeisiä tehtäviä ovat politiikan valmistelu, toimeenpano, palvelujen tuotanto, sääntelytehtävät, talousarviointi ja valvonta. Jako pyrkii tuomaan päätöksentekoa lähemmäs asukkaita, parantamaan toimivuutta ja noudattamaan subsidiariteetin periaatetta: ratkaisut pyritään ensisijaisesti antamaan sillä tasolla, jolla tehtävä on parhaiten hallittavissa. Vuorovaikutus hallintatasojen välillä on säädeltyä lainsäädännöllä ja perustusperiaatteilla; ylemmät tasot voivat asettaa tavoitteita ja valvoa noudattamista, kun taas alemmat tasot säilyttävät itsehallintonsa suurilta osin.