hakkuukypsyydet

Hakkuukypsyydet ovat metsätaloudessa käytettyjä käsitteitä, jotka kuvaavat sitä, milloin puusto on taloudellisesti ja biologisesti valmista hakkuulle. Ne voivat koskea yksittäisiä puita, pienempiä hakkuualueita tai koko metsikköä, ja ne huomioivat sekä kasvu- ja laatutekijät että taloudelliset tavoitteet.

Keskeisiä tekijöitä hakkuukypsyydessä ovat puulaji, kasvupaikan laatu ja metsänhoitotila sekä puuston kasvu- ja tilavuuskehitys. Myös kilpailutilanne, puuston rakenne, ikä- ja kokojakauma sekä aiemmat harvennukset vaikuttavat. Taloudellisia tekijöitä ovat hakkuuhinnan kehitys, kustannukset, korkokannan taso sekä metsänhoitotoimenpiteiden kustannustehokkuus. Hakkuukypsyydet voivat siis heijastua sekä biologisena että taloudellisena optimaalina hakkuujaksona.

Arviointi perustuu sekä mittauksiin että malleihin. Tyypillisiä havaintoindikaattoreita ovat läpimitta (DBH), puuston tilavuus, puuston painotettu keskikoko ja kasvun nopeus. Lisäksi arvioinnissa käytetään kasvumalleja ja sertifioituja suunnittelumenetelmiä, jotka huomioivat paikalliset olo- ja hintamuutokset sekä tavoitellun metsänhoidon käyttöiän.

Käytännössä hakkuukypsyydet ohjaavat hakkuun ajoituksen ja kehityssuunnitelmat: niistä päätetään, milloin harvennus- ja pääri-hakkuut toteutetaan sekä millaisia hoitotoimenpiteitä tarvitaan, jotta metsikkö säilyttää tuottavuutensa ja ympäristöpäämääränsä.