hakkeroinnin

Hakkerointi tarkoittaa tietokoneverkkojen, järjestelmien tai sovellusten luvattoman pääsyn tai manipuloinnin pyrkimystä. Termi juontaa juurensa englannin sanasta "hacking" ja sitä käytetään usein kuvaamaan kyberturvallisuuden ja kyberhyökkäysten kenttää. Hakkerointi voi olla laillista tai laittomatouksiltaan kyseenalaista, riippuen siitä, onko siihen suostuttu ja millä tavoitteilla.

Laittomassa hakkeroinnissa, kuten hakkeroinnissa ilman lupaa, hyödynnetään järjestelmän heikkouksia tietojen varastamiseen, palvelun estämiseen (uptime hyökkäykset) tai muiden haitallisten toimien suorittamiseen. Näitä toimia voivat olla esimerkiksi palvelunestohyökkäykset, tietomurut tai salasanojen murtaminen. Tällainen toiminta on useimmissa maissa laitonta, ja siitä saatetaan määrätä rangaistus.

Laitoksella tai yrityksen toimeksiannosta tapahtuvaa hakkerointia, kuten white hat -hakkerointi, käytetään kyberturvallisuuden parantamiseen. Tällöin tietoturva-asiantuntijat testaavat järjestelmiä löytääkseen haavoittuvuuksia ennen kuin pahantahtoiset toimijat ehtivät hyödyntää niitä.

Hakkeroinnin historia ulottuu 1960-luvulle, jolloin ensimmäiset tarkoitetut tietokonejärjestelmien testaukset alkoivat. Tekniikat ja epäilyttävät menettelytavat ovat kehittyneet sittemmin, ja kyberrikollisuus on muodostunut merkittäväksi uhkaksi kansalaisille ja organisaatioille.

Yleisesti ottaen hakkeroinnin arvioidaan olevan kaksijakoinen ilmiö: toisaalta sitä voidaan käyttää tietoturvan vahvistamiseen ja innovaatioihin, mutta toisaalta se voi aiheuttaa merkittäviä riskejä ja vahinkoja yhteiskunnalle.