hajukaasuja

Hajukaasut ovat haihtuvia yhdisteitä, jotka aiheuttavat ihmisille voimakasta ja usein epämiellyttävää hajua. Ne syntyvät etenkin mikrobiologisen hajoamisen tuloksena anaerobisissa oloissa sekä useissa teollisissa prosesseissa. Tyypillisiä lähteitä ovat jätevesien käsittelylaitokset, lannan varastointi, kaatopaikat sekä biokaasun tuotanto. Hajukaasut voivat esiintyä yksittäisinä yhdisteinä tai seoksina, ja niiden koostumus riippuu prosessin ja raaka-aineen ominaisuuksista.

Yleisimmät hajukaasut ovat rikkiyhdisteitä, kuten rikkivety (H2S), sekä erilaiset thiolit kuten metaanthiol (CH3SH) ja etaanthiol (C2H5SH). Muita tavallisia yhdisteitä ovat ammoniakki (NH3) ja erilaiset amiinit. Hajujen muodostumiseen vaikuttavat pitoisuudet, lämpötila, kosteuden ja ilmanvaihdon tilapäiset vaihtelut sekä mikrobiologinen aineisto. Hajukapasiteetin mittaamiseen käytetään usein odour concentration -yksiköitä (ouE/m3).

Hajukaasut voivat aiheuttaa terveys- ja hyvinvointivaikutuksia: ammoniakki ja rikkihydride voivat ärsyttää hengitysteitä ja silmiä, ja erittäin korkeat pitoisuudet voivat olla hengelle vaarallisia. Hajuherkkyys vaihtelee yksilöllisesti, ja haju voi muuttua nopeasti altistumisen mukaan. Toimenpiteitä haju-ongelmien ehkäisemiseksi ovat kattaminen ja tiivistäminen, kaasujen kerääminen sekä biofiltraatio, aktiivihiilisuodatukset, ilmanvaihdon tehostaminen ja prosessien optimointi.

Hallinta ja sääntely: Hajukaasujen päästöjä pyritään vähentämään teknisillä ratkaisuilla ja asianmukaisella suunnittelulla sekä varastojen kattamisella. Biokaasun tuotannossa käytetään käsittelyvaiheita, jotka vähentävät hajua. EU:n ja kansalliset säädökset sekä ohjeistukset ohjaavat hajunhallintaa ja ympäristöhaittojen ennaltaehkäisyä.