biofiltraatio

Biofiltraatio on ilmaan tai veteen kohdistuva puhdistusmenetelmä, jossa epäpuhtaudet hajotetaan biologisten mikro-organismien toimesta biofilmissä. Tyypillisesti prosessi tapahtuu pakkaselementin tai padatun väliaineen pinnalla, jossa mikrobit muodostavat kosteaa biofilmiä ja hajottavat orgaanisia hajuja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) sekä joitakin epäorgaanisia aineita.

Periaate perustuu mikrobien aineenvaihduntaan: epäpuhtaudet toimivat energia- ja hiililähteenä, ja ne muutetaan ympäristöystävällisiksi yhdisteiksi kuten hiilidioksidiksi ja vedeksi. Prosessiin vaikuttavat lämpötila, kosteus, ravinneolosuhteet (typen ja fosforin saatavuus), sekä kaasun virtausteho ja kosketusaika biofilmillä. Biofiltroinnissa käytetään yleensä kosteata, huokoperäistä tukimateriaalia, jonka pinnalla biofilmí muodostuu. Joissakin järjestelmissä käytetään lisäksi biotrickling-filteriä, jossa biofilmi saa ravinneliuosta nestemäisesti.

Tyypit ja sovellukset vaihtelevat. Perusbiofiltrointi soveltuu alhaisemman ja keskisuurten VOC-päästöjen poistoon sekä hajujen hallintaan teollisuuslaitoksissa ja jäteveden käsittelylaitoksilla. Biotrickling-filterit puolestaan soveltuvat suuremmille kuormituksille ja tässä järjestelmässä ravinteen kierto on nestemäisen leviämisen kautta. Biofiltraatiota käytetään myös sisäilman puhdistuksessa, kasvihuoneiden ilmanlaadun parantamisessa ja joissakin vedenkäsittelyprosesseissa.

Edut ja haasteet ovat pitkälti riippuvaisia kohdeaineesta, olosuhteista ja järjestelmän suunnittelusta. Edut: alhaiset käyttökustannukset, energiahyöty, kyky käsitellä hajuttomia sekä VOC-päästöjä. Haasteet: tilava tilantarve, järjestelmän huolto, mikrobiologinen ylläpito sekä säännöllinen valvonta ja tukimateriaalin vaihto.