hajuepiteelissä

Hajuepiteeli on nenäontelon yläosassa sijaitseva erikoistunut epiteelikerros, joka vastaa hajujen havaitsemisesta ja niiden välittämisestä aivoihin. Se sijaitsee nenäontelon kattoa ja etuosaa lähinnä olevan hajuelinvyöhykkeen alueella, jossa ilmenee sekä ilman kulkevaan hajumolekyylien vastaanotto että signaalin prosessointi.

Rakenne koostuu hajureseptorineuronista (hajureseptorisolut), sustentacular-soluista sekä basaalisoluista. Hajureseptorisolut ovat monikorrottisia, soluilla on ciliaa, joihin hajumolekyylit sitoutuvat reseptoreina. Sustentacular-solut tukevat ja suojaavat hajureseptorisolujen toimintaa, kun taas basaalisolut toimivat kantasoluihin, jotka voivat uudistaa epiteeliä korvaten vaurioituneita soluja. Lamina propria -kerroksessa sijaitsevat Bowmanin rauhaset tuottavat limaa, joka liuottaa hajuaineet ja pitää epiteelin kosteana. Hajureseptorisolujen aksoneja pitkin signaalit kulkeutuvat cribriform plate -levyn kautta hajupuruihin (olfactory bulb), jossa ne synapsittuvat hajuaivoissa.

Toiminta perustuu hajureseptoreiden monipuolisiin reseptoreihin, joiden aktivoituminen käynnistää sähköisen signaalin. Hajupurujen kautta välittyvä informaatio välittyy aivokuoreen, jossa hajut tulkitaan ja tunnistetaan. Hajuepiteeli on yksi aivojen harvoista alueista, joissa solu-uudistuminen tapahtuu jatkuvasti basaalisolujen toiminnan kautta; tutkimukset osoittavat, että baruuden kierto voi kestää viikoista useaan kuukauteen ja hidastua iän myötä.

Kliinisesti hajuepiteeli liittyy hajuaistin häiriöihin, kuten anosmiaan tai hyposmiaan. Siihen voivat vaikuttaa infektiot, trauma, krooniset tulehdukset ja toksiset altisteet, mutta myös ikääntyminen.