hajoamisia

Hajoamisia, eli hajoamista, tarkoitetaan ilmiöitä, joissa monimutkainen aine hajoaa useammaksi yksinkertaisemmaksi yhdisteeksi tai alkeisreaktioksi. Termi kattaa kemialliset, ydin- ja biologiset prosessit sekä tilanteet, joissa hajoaminen johtuu lämmöstä, valosta, katalyysistä tai mikro-organismien toiminnasta.

Kemiallisessa kontekstissa hajoamisreaktio on reaktio, jossa yhdiste hajoaa kahdeksi tai useammaksi aineeksi: AB -> A + B. Tyypillisiä mekanismeja ovat lämpötilan aiheuttama hajoaminen, fotohajoaminen ja hydrolyysi, joissa vesi osallistuu vastoin alkuperäistä rakennetta.

Ydin- tai radioaktiivinen hajoaminen on prosessi, jossa ydin muuttuu toiseksi ytimeksi ja lähettää hiukkasia tai säteilyä. Tyyppisiä hajoamisia ovat alfa-, beeta- ja gamma-hajoaminen. Puoliintumisaika määrittelee ajan, jonka kuluessa määrä alkuperäisestä isotoopista puolittuu.

Biologinen hajoaminen tarkoittaa orgaanisen aineksen hajottamista mikrobien, kuten bakteerien ja sienten, toimesta. Prosessi on keskeinen hiilen ja muiden ravinteiden kiertokulussa ja siihen liittyy hiilidioksidin, veden ja ravinteiden vapautuminen sekä epäorgaanisten aineiden muodostuminen.

Merkitys ja mittaaminen: hajoamisnopeutta määrittää energia, lämpötila, pH, substraatti ja katalyytit. Kemialliset hajoamiset noudattavat usein Arrhenius-lakia, ja nopeusvakio kuvaa reaktion nopeutta. Puoliintumisaika on keskeinen käsite radioaktiivisessa hajoamisessa, sekä ympäristötutkimuksessa ja materiaalitieteessä. Esimerkkeinä ovat veden elektrolyysi H2O -> H2 + O2 sekä kalsiumkarbonaatin CaCO3 hajoaminen lämpötilan vaikutuksesta CaO:n ja CO2:n muodostamiseksi.