gerundimuodosta

Gerundimuoto, usein kutsuttu gerundiksi, on verbin non-fiktiivinen muoto, joka käytännössä toimii nimisana tai nimimaisena elementtinä lauseessa. Termi juontuu latinan sanasta gerundium. Eri kielissä gerundin tarkoitus on ilmaista toiminnan tai prosessin käsitettä, ja sen tehtävät voivat olla subjekti, objekti tai preposition liitännäinen.

Suomen kielessä ei ole yhtä erillistä gerundimuotoa samaan tapaan kuin joissakin muissa kielissä. Läheisin vastine on nominaalisoitunut infinitiivi, joka muodostuu suffiksin -minen (joissakin tapauksissa -äminen) lisäämisestä verbikomponentin jälkeen. Esimerkkejä: lukeminen (reading), kirjoittaminen (writing), oppiminen (learning). Nämä muotot käyttäytyvät substantiiveina: niillä voi olla kieltä määritteleviä adjektiiveja, ne voivat saada sijamuotoja ja niitä voidaan käyttää lauseen subjekteina tai objekteina. Esimerkkejä: Lukeminen on tärkeää. Hän nauttii lukemisesta. Olen kiinnostunut kirjoittamisesta.

Muita kieliä, kuten englanti, käyttävät gerundia muodostettuna -ing-loppuisena verbikäsitteenä, joka voi toimia substantiivina (Swimming is fun) tai osana ei-finiittistäVerbiriippuvuussanaa. Tärkeä ero on usein se, että gerundi toimii nimeäjänä, kun taas present participle toimii adjektiivina tai verbitulkintaisena osana.

Käytännössä termi gerundimuoto on suomalaisissa kielioppamereissa kuvaamaan tätä verbistä nominaalisoitua muotoa; sen tarkka muoto voi vaihdella verbiluokan ja fonologian mukaan.