genitiivpluusi

Genitiivpluusi on suomen kielen genetiivimuoto, jota käytetään ilmaisemaan omistusta tai muuta yhteyttä useampaan kohteeseen. Sillä tarkoitetaan kielen grammattista rakennetta, jossa omistussanana olevan sanan monikon genetiivimuoto yhdistetään toiseen sanaan. Esimerkkejä ovat köyhissä lauserakenteissa yleisiä ilmaisut kuten koirien ruokaa, talojen katot, poikien vanhemmat ja kirjojen kansiot. Näissä tilanteissa ensimmäinen sana on monikollinen ja sen genetiivimuoto ilmaisee omistusta tai suhdetta toiseen sanaan.

Genitiivpluusi muodostuu yleensä suunnilleen kahdella tavulla, joista yleisimmät päättyvät -ien tai -ojen. Esimerkiksi koira, poika ja kirja saavat genetiivipluuseen muotoja koirien, poikien ja kirjojen. Sanoilla kuten talo ja auto syntyvät muodoissa talojen ja autojen. Eri sanoilla valittu loppu voi vaihdella, ja joillekin sanoille genetiivipluusi poikkeaa perinteisistä -ien/-ojen muodoista.

Käytön kannalta genitiivpluusia käytetään, kun halutaan osoittaa omistus tai yhteys useampaan vastineeseen, kuten "koirien ruokaa" tai "talojen ikkunat" – kertoo, kenen tai minkä ryhmän jotakin on. Se on yleinen ja tärkeä osa suomen kielen omaisuuden ilmaisua ja laajaa sananvaihtoa.

Huomioitavaa on, että genitiivpluuseen liittyvät muoto- ja käyttöpoikkeamat ovat yleisiä, ja sanojen taivutuksessa on opittavaa. Verkkolähteet ja sanakirjat tarjoavat yksittäisten sanojen tarkat genetiivipluusimuodot sekä käytännön esimerkit.