galvaanisointia

Galvaanisointi on metallien suojaukseen käytetty prosessi, jossa teräkselle tai rautatuotteille lisätään sinkkikerros. Sinkkikerroksen tavoitteena on hidastaa tai estää korroosiota ja pidentää tuotteen käyttöikää. Galvaanisointi on yksi yleisimmistä keinoista suojata teräksiä rautaa vastaan erityisesti rakennusteollisuudessa ja putkistoissa.

Päämenetelmät ovat kuumasinkitys ja elektrogalvaanointi. Kuumasinkitys suoritetaan upottamalla kappaleet noin 450 °C:n sinkkiseokseen, jolloin muodostuu metallurginen bond. Elektrogalvaanoinnissa sinkki lisätään elektrolyyttisessä liuoksessa, jolloin sinkkipinnoite kiteytyy pintaan ohuempana kuin kuumasinkityksessä. Yleensä kuumasinkitys antaa paksumman suojakerroksen kuin elektrogalvaanointi.

Toimintaperiaate perustuu sinkin elektro- ja kemialliseen reagoimiseen teräksen kanssa. Sinkki hapettuu herkemmin kuin teräs, jolloin korroosio kohdistuu sinkkiin ja suojakerros suojaa metallia. Kun pinta vaurioituu, sinkki voi silti tarjota lisäsuojaa. Pintaan myöhemmin muodostuva patina sekä kosteuden ja ilman kloridipitoisuus vaikuttavat suojan tehokkuuteen; valkoinen ruostuminen on yleisäilmiö kosteissa olosuhteissa, erityisesti elektrogalvaanoinnissa.

Käyttökohteita ovat rakennusten ja infrastruktuurin teräsosat, sillat, putkistot, kiinnittimet sekä muut rautais- ja teräsrakenteet. Standardit ja ohjeet löytyvät ISO- ja EN-standardeista; Suomessa käytetään yleisesti alan standardeja ja suomalaisia sovelluksia, jotka määrittelevät esimerkiksi pinnanlaadun ja pinnoitteen paksuuden. Galvaanisointi on lisännyt terästuotteiden käyttöikää kustannustehokkaasti sekä kierrätettävyyden kannalta.