fototekniikalla

Fototekniikalla viitataan valokuvauksen teknologian ja käytäntöjen kokonaisuuteen, jonka avulla kuvia tallennetaan, käsitellään ja esitetään. Alue kattaa sekä perinteisen filmikuvan että digitaalisen kuvantamisen sekä näiden tekniikoiden vuorovaikutuksen ja kehityksen.

Keskeisiä osa-alueita ovat optiikka ja kamera, valotus- ja mittausmenetelmät sekä tallennus- ja prosessointitekniikat. Kameratekniikkaan kuuluvat linssit, suljin ja aukko sekä ISO-herkkyys. Tallennusmuodoissa käytetään sekä filmillä tapahtuvaa kehitystä että digitaalisia kennoja (CCD/CMOS). Kuvan prosessointi käsittää kuvanmuokkauksen, RAW- ja JPEG-tallennuksen sekä värinhallinnan ja kalibroinnin sekä tulostuksen ja reproduktion.

Sovellukset kattavat taiteellisen valokuvauksen, elokuvatuotannon ja median työn, tieteellisen ja lääketieteellisen kuvantamisen sekä arkistoinnin ja konservoinnin. Fototekniikkaa opiskellaan ja tutkitaan sekä ammatillisessa että akateemisessa kontekstissa, ja sen kehitys vaikuttaa myös viestinnän kysymyksiin sekä visuaalisen tiedon tallentamiseen.

Historia ulottuu 1830-luvun lopulle, jolloin kehitettiin ensimmäisiä valokuvauksia kuten daguerreotype 1839, sekä myöhemmät kehitystavat kuten kalotype, gelatin-dry plate ja värivalokuvauksen kehitys 1900-luvulla. Digitaalinen kuvantaminen yleistyi 1990-luvulla ja älypuhelimet ovat tehneet kuvan ottamisesta jokapäiväistä.