fotosensitisoivasta

Fotosensitisoiva aine (fotosensitisoiva yhdiste) on aine, joka absorboi valoa ja siirtää energian reagoivaan hapen tai toisiin molekyyleihin. Tämä energian siirto johtaa reaktiivisten hapilajeja, kuten singlet-oksigenia, tai radikaalien muodostumiseen, mikä voi vaurioittaa solukudosta. Fotosensitisoivia aineita käytetään sekä lääketieteessä että teollisuudessa; niiden vaikutus riippuu valon aallonpituudesta, kudoksen hapenkadosta ja siitä, mihin kudokseen aine kertyy.

Prosessi tapahtuu, kun fotosensitisoiva aine absorboi valoa ja siirtyy virittyneeseen tilaan. Se voi siirtää energiaa happeen (tyyppi II), muodostaen singlet-oksigenia, tai se voi muodostaa radikaaleja (tyyppi I). Molemmat reitit johtavat soluvaurioihin, erityisesti solukalvoihin ja DNA:han. Tehokkuus riippuu valon aallonpituudesta, annostellusta valosta, kudoksen hapen määrästä sekä siitä, mihin kudokseen aine kohdentuu.

Käyttökohteita ovat fotodynaaminen hoito (PDT), jossa valon avulla aktivoituva fotosensitisoiva aine tuottaa tappavia hapen lajien kautta sairastuneessa kudoksessa. PDT:tä käytetään mm. erilaisten kasvainten, precancerous-tilojen ja joidenkin dermatologisten sairauksien hoidossa. Antimikrobinen fotodynaaminen inaktivaati (aPDI) hyödyntää PS:ia bakteerien ja sienten tuhoamiseen haavoissa sekä infektiopaikoissa. Silmälääketieteessä on käytetty tiettyjä PS-yhdisteitä verkkokalvon sairauksien hoitoon.

Yleisimmät fotosensitisoivat yhdisteet ovat porfyriinijohdannaiset (esim. Photofrin), chlorinit ja phthalocyanines. Useimmat PS:t aiheuttavat jonkinasteista valolle herkistymistä hoidon jälkeen, jolloin potilaan on vältettävä voimakasta auringonvaloa useita päiviä tai viikkoja.