fotometriasta

Fotometria on valon havaittavuuden mittaamista ihmisn silmälle. Sen tavoitteena on kuvata valon voimakkuutta sellaisena kuin näköaisti sen kokee. Fotometria eroaa radiometriasta, joka mittaa säteilyn kokonaistehoa riippumatta havaittavuudesta. Fotometria kattaa sekä käytännön valaistus- ja näyttötekniikan mittaukset että astronomisen valonmittauksen.

Keskeisiä suureita ovat valovirta (lumen, lm), luminanssi (nit, cd/m²), ja valaistusvoimakkuus eli illuminance (lux, lx). Kandela (cd) kuvaa luminous intensitya tietyssä suunnassa. Silmän herkkyyttä kuvaa V(lambda)-funktio, joka painottaa eri aallonpituuksia ihmisen silmälle nähtäväksi. Standard observer -periaatteet määrittelevät, miten nämä suureet lasketaan useissa valaistusolosuhteissa.

Mittausmenetelmät ja laitteet vaihtelevat käyttökohteen mukaan. Integroiva kuula (integrating sphere) mittaa koko valovirran, kun taas spektroradiometrillä voidaan mitata valon aallonpituusjakauma. Lux-mittarit mittaavat valaistusvoimakkuutta pinnoilla, ja luminanssimittarit arvioivat pinnan kirkkautta. Näytöissä ja valaistusjärjestelmissä käytetään lisäksi luminanssia ja kyrkys- eli hetken kirkkausmittauksia.

Sovellukset ulottuvat valaistussuunnittelusta näyttötekniikkaan ja ympäristövalaistukseen sekä maatalous- ja arkkitehtonisiin mittauksiin. Astronomisessa photometríassa mitataan tähtien ja galaksien säteilyn havaittavuutta, usein magnitudiasteikolla ja eri suodattimilla (esimerkiksi UBVRI). Fotometria on olennaista sekä teoreettisen että käytännön valon ymmärtämisessä ja standardoinnissa.