fossiilin

Fossiili on muinaisen eliön tai sen jäänne, joka on säilynyt geologisen ajan kuluessa. Fossiilit voivat olla suoria jäänteitä, kuten luita, hampaita tai kuoria, sekä epäsuoria merkkejä, kuten jalanjälkiä, kotelorakenteita tai jälkiä elämästä.

Fossiilit syntyvät, kun eliö hautautuu nopeasti sedimentteihin ja säilyy kemiallisten ja fysikaalisten prosessien kautta. Yleisimpiä säilymismekanismeja ovat permineralisaatio ja kivettyminen, karbonisaatio sekä säilyminen esimerkiksi ambrissa, jäässä tai tiivistyneissä kerrostumissa. Ruumisfossiilit ovat yleisemmin löydettyjä, mutta jälkifossiilit eli elämän toiminnan merkkejä, kuten jalanjäljet, ruokailutavat tai kotilot, voivat tarjota tärkeää tietoa ekologiasta ja käyttäytymisestä.

Ruumisfossiilit ovat eliön suoria jäänteitä, kuten luuta, hampaita tai siitekasveja, kun taas jälkifossiilit ovat merkkejä elinympäristöstä ja toiminnasta, kuten jalanjälkiä, koteloita tai onkalonjälkiä.

Ikien määrittäminen fossiileille perustuu sekä suhteelliseen ajoitukseen että absoluuttiseen ajoitukseen. Suhteellinen ajoitus käyttää kerrostuneisuutta ja indeksifossiileja paikan ja aikakauden määrittämiseen. Absoluuttinen ajoitus käyttää radioaktiivisia hajoamisia, kuten radiokarbonaatio (C-14) nuoremmille fossiileille sekä muun muassa kalium-argon- ja uraani-lyijy -menetelmiä vanhemmille kiville.

Fossiilit ovat keskeisiä todisteita maapallon elämän historiasta, evoluution vauhdista sekä menneistä ympäristöistä, mutta niiden säilyminen on alueellisesti ja ympäristöllisesti vinoutunutta, mikä vaikuttaa löytöjen kattavuuteen.