filmkondensaattoreissa

Filmkondensaattorit ovat kondensaattoreita, joiden dielektrikkinä käytetään ohutta muovikalvoa. Elektrodit voivat olla käsiteltyä metallifolioita tai metallisoitua kalvoa, jolloin elektrodien välinen tilavuus muodostuu kalvolle. Usein kondensaattori on kierretty tai pinottu, ja se voidaan valmistaa sekä metallifoliopohjaisena että metallisoituna kalvona. Filmmateriaalien ansiosta nämä kondensaattorit ovat pääosin ei-polarisoituja ja niillä on hyvä luotettavuus sekä vakaat sähköiset ominaisuudet.

Tyypillisiä dielektriikkimateriaaleja ovat polyesteri (PET, esimerkiksi Mylar-kalvot), polypropyleni (PP), polystyreeni sekä polykarbonaatti. Polyesteri-kondensaattorit ovat yleisiä, kustannustehokkaita ja tarjoavat riittävän vakauden moniin sovelluksiin. Polypropylenkondensaattorit tarjoavat alhaisen häviön, paremman lämpötilavakaduksen ja korkeamman jännitede palu. Polystyreeni taas on erittäin vakaa ja tarkka, mutta kookas ja herkkä kosteudelle, joten käyttö on rajatumpaa. Metallisoiduilla kalvokondensaattoreilla on lisäksi piirteitä kuten itseparantuminen (self-healing), jolloin oikosulkuviat voivat paikallisesti katketa ja kondensaattori säilyttää suurimman osan arvoistaan.

Elektriset ominaisuudet vaihtelevat: kapasitaatioviipaleen toleranssit ovat tyypillisesti% luokkaa ±1–±20, jännitteet voivat olla muutamasta voltista useisiin kilovoltteihin, lämpötilan stabiliteetti on parempi polypropylene- tai polystyreeni -tyypeissä. Filmmateriaalit tarjoavat matalat häviöt, alhaisen kytkentäeristäjän ja hyvän ikääntymisen, mutta suurempi tilavuus kuin esimerkiksi muista pienistä dielektrisistä aineista.

Käyttökohteita ovat audioliitännät, suodatus-, viive- ja verkkosuodatustyöt sekä teholähteiden suodatus ja virtalähde-ongelmien eliminointi. Mainsin ympäristössä käytetään erityisiä X2- ja Y-suojattuja filmikondensaattoreita. Filmmien valinta perustuu haluttuun vakauteen, tilaan ja kustannuksiin sekä ympäristövaatimuksiin.