Polystyreeni

Polystyreeni on synteettinen termoplastinen polymeeri, joka muodostuu styreeni‑monomeerien polymeroitumisesta. Sillä on sekä kiinteitä muotoja että solumuovimuotoja, ja yleisimmät tyypit ovat GPPS (general purpose polystyrene), HIPS (high‑impact polystyrene), sekä EPS (expanded polystyrene) ja XPS (extruded polystyrene).

GPPS on kirkasta ja helposti muovattavaa perusmuovia. HIPSin iskunkestoa parannetaan sekoittamalla siihen polybutadieenia, jolloin materiaali muuttuu kestävämmäksi. EPS on laajenevaa styreeniä sisältävä vaahtomuovimateriaali, jota käytetään etenkin pakkauksissa ja eristeissä. XPS puolestaan on tiheä, suljetun solukon vaahto, jolla on hyvä lämmöneristyskyky ja kosteuden sietokyky.

Ominaisuudet: polystyreeni sietää monia teollisuuden liuottimia kohtuullisesti, mutta sen lämmönkestävyys ja UV-stabiilius ovat rajalliset. Tg (laskeumaominaisuus) on noin 95–105 °C, ja GPPS on yleensä läpinäkyvää, kun taas HIPS, EPS ja XPS ovat useimmiten valkoisia tai sameita.

Käyttöalueet: laajasti käytetään pakkauksissa, elintarvikeverkoissa, muoviosissa sekä CDs/DVD-levyissä. Rakennusteollisuudessa EPS- ja XPS‑eristeet tarjoavat kevyen, tehokkaan lämmöneristyksen.

Ympäristö ja kierrätys: polystyreeni ei ole biohajoavaa. Kierrätys on mahdollista sekä mekaanisesti että kemiallisesti, mutta EPS:n keräys ja kierrätys vaihtelevat alueittain, ja suurista määristä syntyy jätettä, joka vaatii huolellista käsittelyä.