Filmkondensaattorit

Filmkondensaattorit ovat sähkökomponentteja, joissa eristeenä käytetään ohutta muovifilmiä. Ne valmistetaan käämimällä filmiin johtimia ja metallikerroksia, jotka voivat olla joko metallisoitua filmiä tai ohutta metallifoliota. Metallisoidut filmit-kondensaattorit voivat hyödyntää itseparantuvaa ominaisuutta: pienet paikalliset läpilyönnit sulkeutuvat mikroskooppisesti, jolloin koko komponentin vika pysähtyy.

Yleisimmät dielektritit ovat polypropylene (PP) ja polyesteri (PET; markkinointimerkinnät kuten MKT/MKP). PP-kondensaattorit tarjoavat matalan dissipaatiokertoimen ja hyvän lämpötilastabiilisuuden, mikä tekee niistä suosittuja suodatus- ja kytkentäsovelluksissa sekä tarkkuuspiireissä. Polyesteri on edullisempi ja yleiskäyttöinen, mutta sillä on yleensä suurempi dielektrinen häviö ja lämpötilariippuvuus. Muita dielektrikkejä ovat polykarbonaatti ja polystyreeni, joilla on omat erityispiirteensä. Kondensaattorit valmistetaan sekä axiaal- että radiaalijuottimilla ja ne löytyvät perinteisistä epoksikoteloinnoista sekä eristettyinä suorakaiteen muotoisina paketteina; on myös SMD-tyyppejä.

Käyttökohteet kattavat suodatus- ja virtapiirien decoupling, kytkentä- ja signaaliprosessointipisteet sekä tehopiireissä että korkean jännitteen sovelluksissa. Filmmkondensaattorit toimivat hyvin vakauden, alhaisen dielektrisen häviön ja pitkän käyttöiän ansiosta; ne ovat yleisiä esimerkiksi audio-, mittaus- ja teholähdesovelluksissa. Verrattuna elektrolyyttikondensaattoreihin ne tarjoavat paremman lämpötilastabiilisuuden ja pidemmän käyttöiän, mutta näytöltään ne ovat kooltaan suurempia ja usein kalliimpia suurissa kapasitansseissa. Verrattuna keraamisiin kondensaattoreihin ne tarjoavat paremman lineaarisuuden ja suuremman jännityksen kestävyyden, mutta eivät ole yhtä kompakteja suuremmissa kapasitansseissa.