figuratiivisesta

Figuratiivisesta on suomen kielen taivutusmuoto, jolla viitataan adjektiivin figuratiivinen käsitteeseen tai siihen liittyvään ilmaisuun. Käytännössä se esiintyy yleensä lauseissa, joissa puhutaan jostakin olevan “figuratiivista” tai kun sanotaan jotakin kuuluu figuratiivisuuden piiriin. Esimerkiksi ilmauksessa figuratiivisesta kielestä puhutaan silloin, kun kielikuva ja vertailut ovat olennaisia.

Figuratiivisuus tarkoittaa sitä, että puheessa tai taiteessa ilmaisu ei ole kirjaimellista, vaan kuvailevaa tai symbolista. Figuratiivinen kieli käyttää metaforia, kielikuvia ja symboleja tunteiden, ilmiöiden tai kokemusten ilmaisemiseen siten, että merkitys laajenee sanan kirjaimenomaisesta merkityksestä. Tämä asettua vastakkain kirjaimellisen, suoran ilmaisun kanssa, jossa sanojen merkitys vastaa välittömästi todellisuutta.

Etymologisesti figuratiivinen on lainasana, joka juontaa latinankielisestä figura-sanasta ja on vakiintunut suomeen kautta muiden eurooppalaisten kielten kautta. Suffix -iivinen määrittää suhteen, jolloin sana viittaa siihen, mikä liittyy figuuriin, muotoon tai kuviin.

Käytössä figuratiivisuus toimii keskeisenä työkaluna kirjallisuudessa, rhetoriikassa ja visuaalisessa taiteessa. Se mahdollistaa viestien vivahteikkuuden ja monikerroksisen tulkinnan. Esimerkkejä figuratiivisista ilmauksista ovat metaforat, vertaukset ja symboliset kuvaukset, kuten lauseet “aika on rahaa” tai “elämä on matka,” jotka välittävät merkityksiä toisenlaisena, ei kirjaimellisena.

See also: metafora, metonymia, vertaus, kielikuva, symboli, kuvakieli.