fibrinimonomereita

Fibrinimonomerit ovat fibrinogeenistä trombiinin vaikutuksesta muodostuvia liukoisia proteiinimolekyylejä, jotka toimivat fibriniverkon rakennuspalikoina. Kun trombiini pilkkoo fibrinogeenin A- ja B-fibrinopeptideistä irtoaa fibrinimonomereja, joista syntyy fibriiniverkkoa. Näiden monomeerien polymeroituminen johtaa protofibrillien ja lopulta suuremman, verkostomaisen fibriiniverkon muodostumiseen.

Polymerisaatio tapahtuu knob-and-hole -mekanismin kautta: A-a- ja B-b-kohtaiden vuorovaikutukset mahdollistavat fibrinimonomerien sitoutumisen toisiinsa. Ca2+-ionit tukevat prosessia, ja lopullinen verkko stabiloidaan ristikkäistämisellä, jonka katalysoi faktor XIIIa. Fibrinimonomerit ovat verenkierrossa tilapäisiä ja voivat esiintyä sekä vapaana että kiinnittyneinä muodostuvaan fibriiniverkkoon.

Kliinisessä mielessä fibrinimonomerien pitoisuuksien muutokset voivat olla merkkejä trombin muodostuksen aktiivisuudesta ja koagulaatiovasteesta. Kohonneet tasot sekä erityisesti liukoisten fibrinimonomeerien (SFMC) määrä voivat viitata hyperkoagulaatioon tai disseminoituneeseen hyytymishäiriöön (DIC). Laboratorioissa fibrinimonomereita ja SFMC:tä kartoitetaan immunologisilla menetelmillä osana koagulaatiotestausta; tulkinta riippuu potilaan kliinisestä tilasta ja muista laboratorioarvoista.