ferriittisiin

Ferriittisiin viittaa metallurgiassa aineisiin, joiden pääasiallinen faasi on ferriitti eli ferriittinen rakenne. Ferriitti on rautaan perustuva, kevyesti magneettinen, kimmoisuudeltaan ja koostumukseltaan tyypillisesti BCC-rakenteinen faasi. Ferriittisiä eli ferriittisiä materiaaleja voidaan löytää erityisesti teräksissä, joissa ferriittinen faasi hallitsee koostumusta.

Ferriittisten terästen peruspiirteitä ovat matala hiilipitoisuus ja korkea kromipitoisuus. Tällaiset teräkset, joita kutsutaan ferriitisiksi ruostumattomiksi teräksiksi, sisältävät yleensä 10,5–30 % kromia ja vähän hiiltä. Niissä Ni-natriinin määrä on usein vähäinen, mikä tarjoaa kustannussäästöjä verrattuna austeniittisiin teräksiin. Ferriittisiä teräksiä ei voi kovuuttaa lämpökäsittelyllä kuten martensiittisia teräksiä, mutta ne voivat saavuttaa hyvän korroosiosuojan ja tyypillisesti hyvän hitsattavuuden. Yleensä ne ovat magneettisia ja niillä on kohtuullinen kuormankantokyky, mutta matalammat iskunkestävät ominaisuudet ja huippukarmuudet voivat rajoittaa käyttöä äärilämpötiloissa.

Käyttökohteita ferriittisille materiaaleille ovat esimerkiksi johtuvaset järjestelmät, pakokaasujärjestelmien osat, lämmönvaihtimet ja koriste- sekä arkkitehtuurituotteet. Yleisnimeä käytetään erityisesti ferriittisille ruostumattomille teräksille, kuten luokkien 430, 439 ja 446 kaltaisille gradeille, jotka tarjoavat hyvän korroosiosuojan kustannustehokkaasti.

Rakenne- ja koostumuskysymyksissä ferriittisiin liittyy usein huomioita esimerkiksi korroosiosovelluksissa, lämpötilavaihteluissa ja hitsauksen vaikutuksissa, mutta ne tarjoavat käyttökelpoisen vaihtoehdon, kun kustannukset ja magnetoituvuus ovat tärkeitä tekijöitä.