Yleisnimeä

Yleisnimeä (perusmuoto yleisnimi, partitiivi yleisnimeä) tarkoittaa kielitieteessä yleisnimitystä eli sanaa, joka viittaa laajempaan luokkaan tai tyyppiin sen sijaan että nimeäisi yksilöllistä, ainutlaatuista kohdetta. Suomeksi yleisnimet ovat esimerkiksi koira, kaupunki, talo ja vesi. Vastakohta on erisnimi, joka merkitsee yksilöllistä nimeä kuten Helsinki tai Maria.

Yleisnimet toimivat lauseessa substantiivin tavoin ja voivat olla lauseen pääsana nominaalisissa lauseenjäsenissä. Suomessa yleisnimet taipuvat kaikissa nominin sijamuodoissa ja voivat esiintyä yksikössä tai monikossa. Suomi ei käytä artikkeleita, joten määrittelyä ilmaistaan usein kontekstilla, sanajärjestyksellä, määräisyyttä osoittavilla sanoilla tai partitiivin ja nominatiivin erolla.

Kirjoitetussa suomessa yleisnimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella paitsi erikoistapauksissa, kuten otsikoissa tai lainauksissa. Semanttisesti ne voivat olla konkreettisia (esimerkiksi puu) tai abstrakteja (esimerkiksi oikeus). Monissa kieliopillisissa analyyseissä yleisnimien luokitteluun kuuluu laskettavuus, sukua vastaavien piirteiden puute ja mahdollisuus yhdistyä adjektiiveihin tai määrämääreisiin.

Yleisnimien muodostus on kielellisesti tuottelias: suomessa syntyy uusia yleisnimiä mm. yhdyssanojen ja lainasanojen kautta, ja niiden merkitys voi muuttua kontekstin ja metonyymian kautta.