farmakokinetiikasta

Farmakokinetiikka tutkii, miten elimistö käsittelee lääkeainetta. Se jakaantuu yleensä neljään prosessiin: imeytymiseen, jakautumiseen, metaboliaan ja erittymiseen. Nämä prosessit yhdessä määrittävät lääkeaineen pitoisuuden elimistössä ajan funktiona.

Imeytyminen viittaa siihen, kuinka nopeasti ja kuinka suuri osa lääkeaineesta siirtyy annostelupaikasta verenkiertoon. Tähän vaikuttavat monet tekijät, kuten lääkemuoto, antoreitti ja elimistön fysiologiset olosuhteet. Jakautumisella tarkoitetaan lääkeaineen siirtymistä verenkierrosta eri kudoksiin ja elimiin. Lääkeaine voi sitoutua proteiineihin plasmassa tai kudoksissa, mikä vaikuttaa sen vapaaseen, aktiiviseen pitoisuuteen.

Metabolia eli biotransformaatio on prosessi, jossa elimistö muokkaa lääkeainetta, yleensä muuttaen sen vesiliukoisempaan muotoon, jotta se voidaan helpommin erittää. Maksa on keskeinen elimi lääkeaineiden metaboliassa. Erittyminen on prosessi, jolla lääkeaine ja sen metaboliitit poistuvat elimistöstä. Yleisimmät eritysreitit ovat munuaiset virtsan mukana, mutta erittymistä voi tapahtua myös ulosteessa, hengityksessä tai hien mukana.

Farmakokinetiikka on olennaista lääkehoidon optimoinnissa. Sen avulla voidaan määrittää sopiva annos, annosteluväli ja antoreitti kullekin potilaalle. Ymmärtämällä farmakokineettisiä ominaisuuksia voidaan välttää lääkeaineiden haittavaikutuksia ja varmistaa lääkkeen terapeuttinen teho. Yksilölliset tekijät, kuten ikä, sukupuoli, sairaudet ja geneettiset tekijät, voivat vaikuttaa farmakokinetiikkaan merkittävästi.