ulosteessa

Ulosteessa tarkoittaa suoliston sisällön tutkimista ja analysointia. Sitä käytetään sekä kliinisessä diagnostiikassa että tieteellisessä tutkimuksessa, kun pyritään selvittämään suoliston mikrobistoa, toimintaa ja oireiden taustaa. Näytteet voivat olla potilaan ulostetta, ja tutkimuksilla pyritään arvioimaan esimerkiksi ravinnon imeytymistä, infektioita sekä suoliston toimintaa.

Ulosteen koostumus vaihtelee merkittävästi, mutta suurin osa on vettä. Kuiva-aineessa on runsaasti bakteereita (suolen normaalifloora), kuolleita soluja, kuitua, rasvoja, limaa sekä sappihappoja ja bilirubiinipigmenttejä. Väri on tyypillisesti ruskea, mutta ruokavalio, suoliston liike ja mahdolliset sairaudet voivat aiheuttaa värin muutoksia.

Kliinisessä käytössä ulosteen tutkimuksilla voidaan epäillä tai todentaa infektioita (bakteeri-, loista- ja virustartunnat), epäillä suoliston tulehduksellisia sairauksia sekä arvioida imeytymisen ja rasvanerityksen tilaa. Fekaalinen calprotectiinipitoisuus on indikaattori suoliston tulehduksen esiintymisestä, ja okkulttinen veritesti (FOBT) seuloo piilevää verenvuotoa. Hankalammissa tapauksissa voidaan tehdä myös DNA- tai PCR-pohjaisia testejä patogeenien havaitsemiseksi tai mikrobiyhteisön kartoittamiseksi.

Näytteenotto ja kuljetus: näyte otetaan ohjeiden mukaan käyttämällä erillistä näyteastiaa; vältä sekoittumista virtsaan tai muuhun epäpuhtauteen. Usein tarvitaan useampi näyte peräkkäin. Näyte säilytetään viileänä ja toimitetaan laboratorioon annetussa aikarajassa, yleensä muutaman päivän kuluessa.

Rajoitteet: näytteiden laatu ja otto-olosuhteet vaikuttavat tuloksiin. Tutkimukset tulee tulkita yhdessä kliinisen kuvauksen kanssa, ja mahdollisia virheitä kannattaa huomioida. Joidenkin testien herkkyys ja spesifisyys vaihtelevat, eikä negatiivinen tulos aina poissulje sairautta.