faktoreanalyysi

Faktoranalyysi on tilastollinen menetelmä, jonka tarkoituksena on selittää havaittujen muuttujien varianssi taustalla olevien latenttien tekijöiden avulla. Yleisesti erotetaan eksploratiivinen faktorianalyysi (EFA) ja konfirmatiivinen faktorianalyysi (CFA). Malli voidaan esittää muodossa X = ΛF + ε, jossa X on p havainnoitua muuttujaa, Λ latausmatriisi, F latenttien tekijöiden vektori ja ε virhevarianssi.

EFA pyrkii löytämään tekijöiden lukumäärän ja tulkittavat lataukset ilman ennalta määriteltyä rakennetta, CFA taas testaa ennalta määritellyn tekijästruktuurin. Estimointi toteutetaan usein maksimaalisen todennäköisyyden (ML) menetelmällä tai muilla menetelmillä, ja tulkintaa helpottaa rotaatio, kuten Varimax tai Oblimin.

Tekijöiden määrää arvioidaan useilla keinoilla, kuten eigenarvojen yli 1 -kriteerillä, käyräplotilla (scree plot) sekä parallelianalyysillä. Sopivuuden arvioinnissa tarkastellaan latauksia ja mallin sovitusindikaattoreita; käytännössä voi huomioida myös yksittäisten muuttujien yhteisen varianssin ja virhevarianssin erotetun osuuden. Oletukset sisältävät lineaariset suhteet muuttujien välillä, riittävän otoskoon sekä tekijä- ja virhevarianssien erottelun.

Faktoranalyysiä käytetään erityisesti psykologiassa, sosiaalitieteissä ja markkinatutkimuksessa mittausinstrumenttien rakenteen ymmärtämiseen sekä mittausten lyhentämiseen. Erona PCA:han on, että faktorianalyysi ottaa huomioon mittausvirheen ja etsii latentteja tekijöitä, kun taas PCA jakaa varianssia ilman erottelua mittausvirheestä. Ohjelmistoiksi kelpaavat muun muassa R (psych, lavaan), SPSS, SAS ja Mplus.

---