faasimuodoista

Faasimuodot ovat fasistisen ideologian ja liikkeen erilaisia ilmentymiä sekä historiallisina että myöhemmissä poliittisissa yhteyksissä. Ne jakavat tyypillisesti korostetun ultranationalismin, anti-liberalistisen ja anti-demokraattisen asenteen sekä pyrkimyksen vahvaan, johtajakeskeiseen valtiolliseen järjestykseen. Yhteisiä piirteitä ovat myös massaliikkeen mobilointi, valtion ja yhteiskunnan tiivis kuria sekä väkivallan legitimointi politiikan keinona.

Klassiset muodot ovat yleismaailmallisesti tunnettuja. Italiaan liittyvä fasismi, joka nousi valtaan 1920-luvulla ja hallitsi 1943–44, korosti valtion ohjaamaa taloutta, korporatismia sekä johtajan kulttia. Saksalainen natsismi (Nationalsozialismus) kehitti rotuopit ja laajan totalitarismin kuvion sekä ulko- ja sisäistä poliittista kontrollia aikavälillä noin 1933–1945. Espanjan Franco-järjestelmä, joka syntyi sisällissodan jälkeen, oli autoritaarinen järjestelmä, jonka fasistisen vaikutteen kirjo saattuu huomioimaan, vaikka se ei ollut täysin samanlainen kuin klassinen italienfasismi tai natsismi.

Muiden maiden liikkeissä on nähty erilaisia variaatioita sekä fasismin sisällä että sen vastaisessa liikkeessä. Neo-fasismilla tarkoitetaan sodan jälkeen syntyneitä liikkeitä, jotka omaksuivat fasistisia tunnusmerkkejä kuten militaristista organisaatiota, rasistista retoriikkaa ja johtajakeskeisyyttä, mutta toimivat usein nykyajan poliittisessa ja teknologisessa ympäristössä. Postfasismilla ja äärioikeilla liikkeillä viitataan puolestaan muokkautuneisiin ja uudistuneisiin ilmaantumiin, joissa fasistiset ideat voivat esiintyä verkossa ja vaaleissa.

Historiankirjoituksessa faasimuotoja tarkastellaan usein niiden kyvystä yhdistää nationalismia, auktoritaarista hallintaa ja valtion kontrollia sekä niiden vastakkainasettelua liberalismille, parlamentaariselle demokratiolle ja kommunismille. Nykytilanteessa painotetaan ideologioiden uudelleenmuotoutumista ja digitaalisen viestinnän roolia propagandassa ja rekrytoinnissa.

---