evakuoinnissa

Evakuointi on hätätilanteen aikana tehtävä siirto ihmisistä vaaravyöhykkeellä turvallisempaan tilaan tai ulos rakennuksesta. Evakuoinnissa painopiste on elämän ja terveyden suojaamisessa sekä toiminnan ja infrastruktuurin vahingoittumisen minimoimisessa. Silloin kun uhka on välitöntä, kuten tulipalo, tulvat, kemikaalivuoto tai muu suuronnettomuus, järjestetään järjestelmällinen poistuminen sovituilta reiteiltä.

Ennalta laaditut evakuointisuunnitelmat sisältävät rakennuksen poistumisreitit, kokoontumispaikat, vastuu- ja ohjeistukset henkilöstölle sekä tiedottamisen ja kuljetusten järjestämisen. Suunnitelman tavoitteena on varmistaa, että kaikki löytävät ulos turvallisesti, ja että poistumisreitit ovat esteettömiä sekä selvästi merkittyjä.

Toiminnan aikana hälytykset antavat ohjeet liikkeelle. Yleisesti evakuointi aloitetaan järjestetyllä poistumisohjeistuksella ja henkilöstön opastuksella. Rakennuksissa käytetään ensisijaisesti uloskäyntejä ja portaikkoja; hissit eivät yleensä ole käytössä hätätilanteissa. Koontipaikat ovat turvallisia ulko- tai esikaupunkialueita, joista järjestetään tilannearvio ja tarvittaessa kuljetukset pois paikalta.

Erityistä huomiota kiinnitetään vammaisiin, vanhuksiin, lapsiin sekä loukkaantuneisiin ja sairaisiin. Sääolosuhteet ja rakennuksen ominaisuudet voivat vaikuttaa evakuoinnin kestoon ja reitteihin. Tarvittaessa käytetään myös sheltering-in-place -strategiaa, eli suojautumista paikoillaan, kun evakuointi ei ole käytännöllistä.

Harjoitukset ja koulutus parantavat evakuoinnin tehokkuutta. Suomessa evakuointia koordinoivat pelastuslaitos ja viranomaiset, ja rakennusten turvallisuutta säätelevät paloturvallisuuslaki, rakennusmääräykset sekä paikalliset ohjeet. Evakuointi on moniammatillinen prosessi, jossa suunnittelu, nopea päätöksenteko ja selkeä viestintä voivat merkitä eroa turvallisuudessa.