etäisyysvaikutusta

Etäisyysvaikutus on yleinen termi, jolla kuvataan sitä, miten kahden tai useamman kohteen välinen etäisyyden kasvu tai väheneminen muuttaa vaikutuksen suuruutta tai tapahtumisen todennäköisyyttä. Konsepti esiintyy useilla tieteenaloilla, fysiikasta sosiologiaan, ja sitä käytetään usein kuvaamaan, miten vaikutus tai vuorovaikutus heikkenee etäisyyden lisääntyessä.

Fysiikassa ja tekniikassa monet vuorovaikutukset heikkenevät etäisyyden mukana. Esimerkiksi gravitaatio- ja elektrostaattiset voimat noudattavat usein kertoimia, jotka vähenevät suunnilleen etäisyyden mittakaavassa, ja valo- tai signaalintäyte laskee etäisyyden kasvaessa. Tällöin puhutaan hajonnan tai vaimennuksen malleista, joissa etäisyydellä on keskeinen rooli.

Geografiassa ja sosiologiassa etäisyysvaikutusta käytetään kuvaamaan ihmisten, palveluiden tai taloudellisen vuorovaikutuksen vähenemistä matkan myötä. Toblerin ensimmäinen laki geografiasta tiivistää tämän ilmiön: läheisillä alueilla on yleensä enemmän yhteyksiä kuin kaukaisilla. Samankaltaisia oletuksia sovelletaan myös liikenteessä, infrastruktuurissa ja kaupunkisuunnittelussa.

Psykologiassa psykologinen etäisyys voi muuttaa tapaamme hahmottaa tapahtumia ja tehdä päätöksiä: suurempi psykofysiologinen etäisyys voi johtaa abstraktimpaan ajatteluun ja erilaiseen riskin tai moraalin arviointiin.

Mittauksessa ja mallinnuksessa etäisyysvaikutusta voidaan kuvata esimerkiksi käänteissääntöisillä, eksponentiaalisilla tai voimanlainalaisilla funktioilla. Mallin valinta riippuu kontekstista ja teoreettisesta lähtökohdasta.

See also: distance decay, signal attenuation, path loss.