eteisvärinästä

Eteisvärinä on yleinen sydämen rytmihäiriö, jossa eteisten sähköinen toiminta on nopeaa ja epäsäännöllistä. Tämän seurauksena sydämen lyönnit ovat epäsäännöllisiä ja usein nopeita, eikä eteisten supistukset ole tehokkaita. Oireina voivat olla sydämentykytys, hengenahdistus, väsymys, huimaus tai rintakipu; osa potilaista on oireettomia.

Taustalla on monia tekijöitä. Pitkäaikainen korkea verenpaine sekä erilaiset sydänsairaudet (sepelvaltimotauti, läppäviat, sydämen vajaatoiminta) lisäävät riskiä. Myös kilpirauhasen liikatoiminta, alkoholin runsas käyttö, uniapnea, lihavuus, tupakointi ja ikä ovat merkittäviä riskitekijöitä. Joillakin esiintyy AF:ää ilman selkeää aiheuttajaa, mutta taustalla on usein useita tekijöitä yhtä aikaa.

Diagnoosi perustuu ensisijaisesti 12‑lead EKG:iin, josta nähdään P-aaltojen puuttuminen ja epäsäännöllinen R-R-väli. Tarvittaessa tehdään pitkäaikainen tallenne (Holter tai tapahtumalaitteet) sekä ekokardiografia sydämen rakenteen ja läppien arvioimiseksi. Laboratoriokokeilla voidaan kartoittaa kilpirauhasen toiminta sekä muita riskitekijöitä.

Hoito tähtää sekä oireiden hallintaan että aivohalvauksen riskin ehkäisyyn. Sykkeenkontrolliin sopivat beetasalpaajat tai kalsiumkanavan salpaajat; rytmin palauttaminen voidaan toteuttaa antiarytmisillä lääkkeillä, sähköisellä kardioversiolla tai joissain tapauksissa katetriablaation avulla. Antikoagulaatio on tärkeä aikuiselle AF-potilaalle iskeemisen aivohalvauksen riskin pienentämiseksi, ja valinta perustuu CHA2DS2‑VASc‑riskilaskentaan. DOAC-lääkkeet (esim. apixaban, rivaroksaban, dabigatraani, edoksabaani) ovat yleisiä vaihtoehtoja, varfariini voi olla tarpeen joidenkin potilaiden tapauksissa. Elämäntapamuutokset, kuten verenpaineen hallinta, painonhallinta, alkoholinkäytön rajoittaminen ja uniapnean hoito, voivat vähentää AF:n pahenemisriskiä.

Eteisvärinä lisää aivohalvauksen riskiä; hoito ja taustasairaudet vaikuttavat ennusteeseen. Esiintyvyys kasvaa iän myötä, ja AF on yleinen erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä.