Eteisvärinä

Eteisvärinä on yleinen sydämen rytmihäiriö, jossa eteiset sähköiset impulssit ovat epäkoordinoituneet ja kammioiden syke on useimmiten epäsäännöllinen ja usein nopea. Tämä rytmihäiriö voi aiheuttaa palpitointeja, hengenahdistusta ja väsymystä, mutta osa potilaista on oireettomia. Eteisvärinä on myös tärkeä seikka aivohalvauksen riskin kasvattajana.

Rytmihäiriö voidaan jakaa luokituksen mukaan paroksaaliseksi (poistuva tai palautuva), säilyväksi (kestävä) ja pysyväksi (jatkuva). Eesityössä on sekä sähkö- että rakenteellisia tekijöitä: muun muassa korkeaa verenpainetta, sydämen alsi- ja läppämuutoksia, sydämen vajaatoimintaa sekä rytmihäiriöihin altistavia sairauksia kuten diabetes ja uniapnea. Ikä on raskas riskitekijä.

Diagnoosi perustuu EKG-tutkimukseen, jossa nähdään epäsäännöllinen rytmi ja usein puuttuvat tai epäselvät P-waves. Lisätutkimukset, kuten Holter-monitorointi ja kardiografia, auttavat kartoittamaan taustasairaudet ja rakennevikoja. Aivohalvauksen riskin arvioimiseksi käytetään CHA2DS2-VASc -riskilaskuria; antikoagulaatio on suositeltavaa monilla korkeaa riskiä omaavilla potilailla.

Hoito tähtää sekä oireiden lievittämiseen että rytmin tai taajuuden hallintaan sekä eteisvärinästä johtuvan thromboembolian ehkäisyyn. Akutissa tilassa esim. potilas voidaan hemodynaamisesti epävakaan ollessa joutua sähköiseen kardioversioon. Taajuuden hallintaan sovelletaan beetasalpaajia tai verapamilia/diltiazemia; rytmihallintaan käytetään antiarytmisiä tai katetraalisella ablaatiolla. Pitkän aikavälin hoitoon kuuluu myös elämäntapamuutokset ja hoito riskitekijöille. Eteisvärinä lisää aivohalvauksen sekä sydämen vajaatoiminnan riskiä, mutta asianmukaisella hoidolla sekä seurannalla ennuste paranee.