esitystekniikasta

Esitystekniikka on taiteellisen esiintymisen teknisten ja ilmaisullisten keinojen kokonaisuus, jonka avulla esiintyjä välittää tarkoituksensa ja luo vaikuttavan kokemuksen yleisölle. Se kattaa äänenkäytön, puhenopeuden ja hengityksen hallinnan sekä kehon liikkeen, ilmaisun ja tilankäytön. Sillä tarkoitetaan myös teknologian, lavastuksen ja tilan hallintaa sekä vuorovaikutusta yleisön kanssa.

Historian osalta esitystekniikan juuret ulottuvat antiikin teatteriin ja retoriikkaan, mutta muotonsa ja käytäntönsä se on saanut 1800– ja 1900-luvuilla Stanislavskin systeemin sekä erilaisten näyttelijä- ja koulukuntien myötä. Nykyisin esitystekniikkaan liittyy sekä perinteinen näyttelijäntyö että mikrofonitekniikan, valaistuksen ja äänentoiston ymmärrys sekä kameran ja esiintymisen rytmien huomiointi.

Keskeiset osa-alueet ovat: ääni ja puhe, johon kuuluu hengitys- ja resonanssitekniikka, artikulaatio, äänenvoimakkuuden hallinta sekä ilmaisun vivahteet; keho ja liike, eli asento, liikkeen rytmitys ja tilankäyttö; ilmaisun ja vuorovaikutuksen taidot, kuten ilmeet, eleet ja katsekontakti sekä yleisön huomion huomioiminen; sekä teknologia ja tila, joka kattaa mikrofoni- ja äänentoistotekniikan sekä valaistuksen vaikutukset esitykseen.

Harjoittelu sisältää lämmittelyt, hengitys- ja ääniharjoitukset, roolityön sekä yhteistyön ohjaajan tai valmentajan kanssa. Esitystekniikkaa sovelletaan teatterissa, elokuvassa, radio- ja televisioesiintymisissä sekä puhetilaisuuksissa. Se tukee sisällön välittämistä, mutta lopullinen vaikuttavuus syntyy tulkinnasta ja sisällöstä.