esikiristykset

Esikiristykset ovat betonielementtien puristusjännitteiden ennalta tuotantoa, jonka tarkoituksena on parantaa rakenteen kestävyyttä taivutus- ja jännitystilanteissa sekä vähentää halkeilua. Puristus jännittää betoniin sisäänpäin ja raportoi sekä käytännöllisyyden että pitkäaikaisen kestävyyden paranemista. Esikiristetyssä betonissa voidaan käyttää kevyempiä tai pidempiä rakenteita sekä tarkempaa käytettävissä oloa esimerkiksi matkustajatunneleiden, sillankannattajien tai lattialohkojen yhteydessä.

Kaksi yleisintä menetelmää ovat esikiristys ennen valua (ennakkiristus) ja jälkiristys (post-tensioning). Ennakkiristyksessä korkealujuuteen suunnitellut tangot kiinnitetään muottiin ja jännitetään ennen betonin valua; valu ympäröi tangot ja puristus siirtyy betoniin sen kovettuessa. Jälkiristys toteutetaan valun jälkeen: kanavien tai putkien kautta kuljetetut tangot jännitetään ja kiinnitetään ankkureihin; jännitys siirtyy betoniin, kanavat täytetään groutilla ja rakenne saadaan pysymään puristuksessa.

Materiaalit ja toteutus voivat vaihdella. Yleisiä ovat korkean lujuuden terästendons ja FRP-tendons, kanavat ja ankkurit sekä tarvittavat suojaus- ja tiivistysjärjestelmät sekä grout- täyttö.

Historia: esikiristys kehitettiin 1900-luvulla, ja merkittävä virstanpylväs oli Eugène Freyssinetin kehitys 1920-luvulla. Tekniikka yleistyi ja on nykyään vakiintunut osa modernia betonirakentamista.

Sovellukset: käytetään laajasti silloissa, lattialohkissa ja suurissa rakennelmissa, joissa tarvitaan pitkien spanien kantavuutta, hyvää käytettävyyttä ja kestävyyttä.

Suomessa esikiristykset ovat yleinen osa modernia betonirakentamista, erityisesti kylmää climatea vasten ja liikenneinfraan kuuluvissa rakenteissa.