erotusmenetelmän

Erotusmenetelmä on yleistermi prosesseista, joilla kahden tai useamman aineen koostumukset, faasit tai tilat erotetaan toisistaan. Ero perustuu erilaisten ominaisuuksien eroon, kuten liukoisuuksiin, tiheyksiin, kiehumispisteisiin, magneettisiin ominaisuuksiin tai molekyylien affiniteettiin toiseen faasiin. Näitä menetelmiä käytetään sekä tutkimuksessa että teollisuudessa: ne mahdollistavat puhdistamisen, komponenttien erottamisen ja yksittäisten aineiden konsentraation säätelyn.

Erotusmenetelmät voidaan jakaa pääasiassa fysikaalisiin ja kemiallisiin. Fysikaaliset menetelmät hyödyntävät ominaisuuksia kuten tiheys, liukoisuus ja kiehumispiste: esimerkkejä ovat suodatus, dekantointi, sentrifugointi, tislaus, haihdutus ja kiteytys. Kemialliset menetelmät perustuvat kemialliseen vuorovaikutukseen tai reaktioihin: kromatografia, ioninvaihto ja elektroforeesi sekä liuottamiseen ja uudelleen muodostumiseen perustuvat menettelyt, joissa aineet erotetaan niiden kemiallisen käytöksen perusteella.

Käyttökohteita ovat veden käsittely, mineraalien jalostus, elintarvike- ja bioteknologiateollisuus sekä ympäristötekniikka. Esimerkkejä ovat veden tislaus puhtauden parantamiseksi, suodatus epäpuhtauksien poistamiseksi sekä kemialliset erottelumenetelmät kuten kromatografia ja ioninvaihto analyysissä ja valmistusprosesseissa. Lisäksi erotusmenetelmät mahdollistavat puhtaiden aineiden valmistamisen teolliseen käyttöön tai biologisten näytteiden analyysin.

Menetelmän valintaan vaikuttavat erottelun tavoitteet sekä käytännön tekijät: puhtauden taso, kokonaistuotto, kustannukset, ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset. Usein useita erottelutekniikoita yhdistetään sarjassa tai rinnakkain, jolloin saavutetaan haluttu lopputulos. Suunnittelussa huomioidaan laite- ja prosessivaatimukset sekä laadunvalvonta.