erityisvaltuuksin

Erityisvaltuuksin on suomenkielinen oikeudellinen termi, jolla tarkoitetaan, että henkilö tai toimielin toimii toisen puolesta erityisen valtuutuksen nojalla ja rajatusti. Tällainen valtuutus määrittelee, mitä tehtäviä saa suorittaa ja millaisissa tilanteissa toiminta on luvallista.

Sana muodostuu sanoista erityinen (tarkoittaen rajattua tai erikseen määriteltyä), valtuutus (valtuuttaminen, oikeus toimia toisen puolesta) sekä instrumentaalisesta -in-päätteestä, jolla ilmaistaan suoritusmuoto. Käytännössä erääntyy, että toimija käyttää kyseistä valtuutusta erityisenä, yksilöitynä valtuutuksena eikä yleisen edustusoikeuden puitteissa.

Käyttöyhteydet ja merkitys: käytännön, hallinnollisen sekä diplomaattisen kielen kontekstissa erityisvaltuuksin toimiminen tarkoittaa, että edustaja tai viranomainen on saanut rajatun mandaatin suorittaa tiettyjä tehtäviä, kuten neuvotteluja, allekirjoituksia tai sopimusten toimeenpanua, nimenomaan määriteltyjen ehtojen mukaisesti. Tämä eroaa yleisestä edustuksesta, jossa valtuutus on laajempi.

Rajoitukset ja oikeudellinen vaikutus: valtuutus on voimassa vain siinä laajuudessa ja niissä olosuhteissa, kuin se on erikseen määritelty. Se voidaan peruuttaa tai muuttaa antavan tahon toimesta, ja toiminta on oikeudellisesti pätevää vain tässä rajatussa kehyksessä.

Seuraa ja lähialueet: valtuutus, edustus, mandaatti.