erityisohjeiden

Erityisohjeet ovat yksilöllisesti räätälöityjä ohjeita, jotka on laadittu vastaamaan poikkeavia tarpeita tai erikoistilanteita. Ne täydentävät yleisiä toimintaohjeita ja ne voidaan laatia esimerkiksi tietylle henkilölle, ryhmälle, tilanteelle tai ympäristölle. Erityisohjeiden tarkoituksena on varmistaa turvallinen, tarkoituksenmukainen ja tasa-arvoinen toiminta sekä nopea reagointi tilanteisiin, joissa tavallinen ohjeistus ei riitä.

Käyttökohteita ovat muun muassa terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, koulutus, työpaikat sekä liikenne- ja rakennusturvallisuus. Niissä kuvataan, miten menetellään, kun vastaa erityistarpeisiin, kuten fyysisiin, kognitiivisiin tai terveydellisiin rajoitteisiin, tai kun ympäristössä on poikkeuksellisia riskejä. Ei ole kyse vain diagnooseista vaan tilanteista, joiden hoito, siirtymävaiheet tai turvallisuus vaativat täsmällistä ohjeistusta.

Sisältö ja rakenne voivat sisältää tarkoituksen, soveltamisalan, kohderyhmän, määritelmät, käytännön toimenpiteet, riskienhallinnan, hätätilanteisiin liittyvät menettelyt, tiedonkäsittelyn sekä vastuut ja päivitykset. Hyvä erityisohje on selkeä, konkreettinen ja helposti toteutettavissa; se määrittelee, kuka vastaa, millä tavalla tiedot jaetaan sekä miten ja millä aikataululla ohjeita päivitetään.

Laatiminen ja ylläpito tapahtuvat yleensä ammattilaisten tai organisaation valvonnassa, ja asiakkaan, potilaan tai käyttäjän näkökulma pyritään huomioimaan. Erityisohjeet voivat olla osa suurempaa turvallisuus- tai hoitosuunnitelmaa. Niiden arvo riippuu sen ajantasaisuudesta, saatavuudesta ja käytännön toteutettavuudesta.

Esimerkkejä ovat koulussa allergiavalmiudet, työpaikalla yksilölliset avustamis- tai esteettömyysjärjestelyt sekä lääke- tai hoitotoimenpiteisiin liittyvät menettelyt.