epätasaisuuden

Epätasaisuuden termi kuvaa tilaa tai ominaisuutta, jossa asiat eivät ole tasaisia, yhtä suuria tai yhdenmukaisia. Se voi viitata konkreettisesti pinnan epätasaisuuksiin sekä laajemmassa mielessä resurssien, tulonjaon tai palvelujen saatavuuden epäjatkuviin jakautumiin. Käytännössä sanaa voidaan käyttää sekä arkikielessä että teknisissä ja tieteellisissä konteksteissa.

Sosiotalousjärjestelmässä epätasaisuus tarkoittaa eroja tuloissa, varallisuudessa, koulutuksessa, terveydenhuollon saatavuudessa ja elinoloissa. Tulonjaon epätasuutta mitataan esimerkiksi Gini-kertoimella; lisäksi tarkastellaan koulutuksen pääsyä, työmarkkinoiden rakenteita ja sosiaalisten palveluiden saavutettavuutta. Poliittiset keinot sen vähentämiseksi voivat sisältää progressiivista verotusta, laajaa julkista palveluverkostoa sekä kohdennettuja tukia ja investointeja terveyteen ja koulutukseen.

Maantieteellinen ja alueellinen epätasaisuus ilmenee, kun alueet eroavat taloudellisessa kehityksessä, infrastrtuurissa ja työpaikoissa. Tilastot kuten bruttokansantuote per asukas, työllisyysaste ja alueellinen kehitys voivat kertoa eroista, ja politiikalla pyritään tasoittamaan näitä alueellisia kehityseroja esimerkiksi investointien ja palveluiden jakamisen kautta.

Tieteellisissä ja teknisissä yhteyksissä epätasaisuus voi viitata pinnan karheuteen tai rakenteen epäjatkuvuuksiin. Materiaalien ja rakenteiden epätasaisuudet mitataan usein pintakuvioiden arvoilla, kutenRa-arvoilla.

Keskustelussa epätasaisuuden moraalinen ulottuvuus huomioidaan: toiset näkevät sen seuraamuksena monimutkaisista prosesseista, toiset painottavat oikeudenmukaisuutta ja tasapuolista kohtelua.