epäriippuvaisten

Termi epäriippuvaisten viittaa ryhmiin tai yksilöihin, jotka eivät ole itsenäisiä ja jotka turvautuvat toisiin ihmisiin, perheeseen tai yhteiskunnan tarjoamaan tukeen. Se on kuvaileva käsite, jota käytetään keskusteluissa riippuvuudesta, huolenpidosta tai tuen tarpeesta, eikä se muodosta virallista policy-kategoriaa.

Etymologiaan liittyen epäriippuvaisten muodostuu etuliitteestä epäs-? tai epä- sekä sanasta riippuvaine(n). Suomessa termiä käytetään lähinnä kuvailevassa tai teoreettisessa yhteydessä, ei semmoinen nomenklatuuri, vaan kontekstista riippuen se voi esiintyä monissa eri yhteyksissä.

Käyttökonteksteja ovat muun muassa sosiaalipolitiikka ja huolenpito, joissa puhutaan ihmisistä tai ryhmistä, jotka ovat suurimman osan ajasta riippuvaisia ulkopuolisesta tuesta: lapset, ikääntyneet, vammaiset tai epävarmalla tulotasolla elävät. Keskustelussa epäriippuvaisten asema voivat liittyä oikeuksiin, vastuuja sosiaalisiin turvaverkkoihin sekä riippuvuuden kytköksiin työmarkkinoihin, perheeseen ja julkisiin palveluihin.

Linguistisessa ja tilastollisessa kontekstissa epäriippuvaisten on yleisesti vähemmän käytetty termi. Tilastotieteessä tavallinen termi riippuvaisille muuttujille on riippuvaiset muuttujat, joten epäriippuvaisten käyttö teknisessä merkityksessä on harvinaista. Käytännössä termi esiintyy lähinnä kuvailevassa kielessä ja keskusteluissa, ei muodollisessa luokituksessa.

Näkökohtia: epäriippuvaisia voidaan tarkastella suhteessa itsenäisyyteen, riippuvuuden syihin sekä yhteiskunnan tuen rooliin yksilöiden elämässä. Lisätietoa aiheesta saa yleisistä keskustelukanavista, sosiaalipolitiikan lähteistä ja kielitieteellisistä analyyseistä.