epäpolarisoitua

Epäpolarisoitua valo tarkoittaa valoa, jonka sähkökentän värähtelyn suunta vaihtelee satunnaisesti ja nopeasti, eikä sille syntypaikkaa tai pysyvää polarisaatiota voida määrittää. Toisin kuin lineaarisesti tai ympäryspinnoitetulla menetelmällä polarisoitunut valo, epäpolarisoitua valoa voidaan pitää useiden eri värähtelysuuntien koostumana, jonka kokonaisvaikutus on tasapainoinen ajan kuluessa. Polarisaatio kuvaa sitä, kuinka järjestäytyneesti valon sähkö- ja magneettikenttä värähtelee. Epäpolarisoitu valo menettää käytännössä yksittäisen polarisaatiotilan, kun paksu kertymä tai satunnaiset heilahdukset sekoittavat sen suunnat.

Matemaattisesti epäpolarisoitua valoa voidaan kuvata Stokes-parametreilla, joissa intensiteetti I on summa, ja muut parametrit Q, U ja V kuvaavat mahdollisia polarisaatiotiloja. Täydellinen epäpolarisoituminen tarkoittaa, ettei polarisaatiotila näy missään vakiolajissa (degreet polarization, DOP, on noin 0). Käytännössä suurin osa valosta on osittain epäpolarisoitunutta, jolloin DOP on pienempi kuin 1.

Lähteet ja tuottaminen: Epäpolarisoitua valoa esiintyy luonnossa ja tekijöissä, kuten hehkulamppujen, lämpölamppujen ja muiden lämpötilainspiroitujen lähteiden emittoimassa valossa sekä useiden hajottavien prosessien kautta syntyvässä valossa. Valon polarisaatio voi kuitenkin muuttua kuljetuksen aikana: esimerkiksi valmistajan valitsemat optiset suodattimet, hajottava rakenne ja ilmakehän hajaus voivat tehdä valosta suurelta osin epäpolarisoitua. Auringonvalo on käytännössä osittain polarisoitunutta hajauksen ja ilmakehän prosessien vuoksi, eikä se ole täysin epäpolarisoitua.

Käyttö ja mittaaminen: Epäpolarisoitua valoa voidaan käyttää suodattimia ja depolarisaattoreita vastaan, jos kokeessa pyritään poistamaan polarisaatio-ominaisuudellisia virheitä. Polarisaatio on yleisesti mitattavissa ja hyödynnettävissä suurennettaessa kuvanlaatua tai suorituskykyä eri optisissa järjestelmissä.

Lisätietoja: Polarisaatio, Stokes-parametrit, degreet polarization, depolarisointi.