epäorganisina

Epäorganisina on suomenkielinen termi, jota käytetään erityisesti tieteellisessä kontekstissa kuvaamaan aineita, materiaaleja tai ilmiöitä, jotka kuuluvat epäorgaaniseen kemiaan tai joita ei luokitella orgaanisiksi yhdisteiksi. Termiä käytetään vastakohtana orgaanisille yhdisteille ja se viittaa yleisesti aineisiin, jotka eivät perustu hiili–vetysidoksiin tai joiden rakenne ei ole perinteistä CH-yhdisteiden verkostoa.

Käyttö ja määritelmät vaihtelevat. Kemiassa epäorganisina pidetään usein mineraaleja, suoloja, oksideja, karbonaatteja sekä happoja ja emäksiä. Biologiassa ja ekologiassa epäorganisina ravinteina viitataan mineraalimuodossa saataviin ravinteisiin, kuten nitraatteihin, fosfaatteihin, kaliumiin ja ammoniumiin. Poikkeuksena on, että modernissa luokituksessa tietyt hiiliyhdisteet, kuten hiilidioksidi ja joitakin syanideja, saattavat joissakin yhteyksissä luokitella epäorganisiksi.

Raja organisen ja epäorganisen kemian välillä on historiallinen. Aikaisemmin organinen kemia määriteltiin elollisten aineiden yhdisteiksi; nykyään rajat ovat epäselviä ja kehittyvät. Organometalliset yhdisteet sekä bioorgaaninen kemia muodostavat erikoistuneita aloja, ja joissakin opetuksissa termien välinen ero nähdään joustavana. Näin ollen epäorganisina on usein yleistermikuva, joka viittaa ei-orgaanisiin yhdisteisiin ja ilmiöihin.

Esimerkkejä epäorganisista aineista: NaCl (natriumkloridi), Fe2O3 ( raudan oksidi), SiO2 ( piidioksidi), H2SO4 (rikkihappo), Na2CO3 (natriumkarbonaatti) ja CO2 (hiilidioksidi).

Lisätietoja: katso orgaaninen kemia, epäorgaaninen kemia, minerologia, ravinteet (maatalous).