epäorgaanisetkeraamiset

Epäorgaaniset keramiikat ovat epäorgaanisia, ei-metallisia kiinteitä aineita, jotka on valmistettu metalli- tai puolimetallielementtien ja ei-metallielementtien, kuten typen, hiilen tai hapen, yhdistämisestä. Ne muodostavat laajan luokan materiaaleja, joilla on usein korkea kovuus, murtumiskestävyys ja lämpötilankestävyys. Yleisiä esimerkkejä ovat oksidit, karbidit, nitridit ja silisidit.

Näiden materiaalien valmistusprosessi sisältää tyypillisesti raaka-aineiden jauhamisen, muotoilun ja korkean lämpötilan polttamisen. Polttoprosessi saa aikaan kemiallisia reaktioita ja diffuusiota, jotka yhdistävät hiukkaset kiinteäksi, tiiviiksi rakenteeksi. Materiaalin lopulliset ominaisuudet riippuvat suuresti käytetyistä raaka-aineista, valmistusparametreista ja mahdollisista lisäaineista.

Epäorgaanisten keramiikkojen käyttökohteet ovat moninaisia ja kattavat monia teollisuudenaloja. Niitä käytetään rakennusmateriaaleissa, kuten tiilissä ja posliinissa, korkean lämpötilan sovelluksissa, kuten uunien vuorauksissa ja moottorikomponenteissa, sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa eristeinä ja puolijohteina. Lisäksi niitä hyödynnetään leikkaustyökaluissa, hammasproteeseissa ja jopa avaruusalusten lämpösuojakilpiin niiden erinomaisten kestävyysominaisuuksien vuoksi. Niiden monipuolisuus ja suorituskyky tekevät niistä korvaamattomia monissa moderneissa teknologisissa sovelluksissa.