epämuuttuva

Epämuuttuva tarkoittaa tilaa tai ominaisuutta, joka ei muutu syntymänsä jälkeen. Käsitteellä viitataan sekä yleisessä kielenkäytössä esiintyviin asioihin, jotka ovat pysyviä tai kiinteitä, että erityisesti tietotekniikassa ilmiöihin, joiden arvo tai tila on määritelty kerralla eikä sitä voi muuttaa myöhemmin. Suomessa sana muodostuu etuliitteestä epämääräisesti negatiivisesta epä- ja sanasta muuttuva, eli epämuuttuva tarkoittaa muuttumattomuutta.

Kä numerisesti tai yleisessä käytössä epämuuttuvaa käytetään usein kuvaamaan olioita, arvoja tai tiloja, jotka ovat kiinteitä tai invariansseja. Esimerkkejä ovat matemaattiset vakiot, luonnon kestoarvot sekä ohjelmistokehityksessä immutabiliteetti-ominaisuus, jossa olio tai muuttuja luodaan kerran eikä sen sisältöä voida muuttaa.

Ohjelmoinnissa epämuuttuvuus on keskeinen käsite. Immutaabelit oliot tai arvot eivät salli tilan muuttumista niiden elinkaaren aikana, mikä vähentää sivuvaikutuksia ja helpottaa ohjelman johtamisen sekä virheiden jäljittämistä. Hyötyjä ovat parempi nielujen turvallisuus monisäikeisessä koodissa, helpompi testaaminen ja helpompi syy-seurausnäkökulma. Haittoja voivat olla tarve uusien olioden kopioimisesta tai luomisesta, mikä voi lisätä muistinkäyttöä ja suorituskykökustannuksia. Monissa kielissä perustyypit, kuten merkkijonot ja numerot, ovat immuuttavia, kun taas toiset rakenteet ovat monimutkaisempia ja niihin voidaan soveltaa immutabiliteettia erikseen.

Esimerkkejä ovat Java- ja Python-merkkijonot, jotka ovat immuuttuvia, sekä useimmat funktionaaliset kielet, joissa immutabiliteetti on luonteva osa ohjelmointityyli. Epämuuttuvuutta voidaan toteuttaa myös käytännön tasolla ohjelmoinnissa esimerkiksi käyttämällä muuttujia vain lukuina tai käyttämällä kopiointi- ja rakenteellisia muutostekniikoita uusien arvojen luomiseksi.