epäfinitiivinen

Epäfinitiivinen on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan verbin muotoja, jotka eivät ole finiittisiä. Finiteiksi voidaan lukea muoto, joka ilmaisee persoonaa, lukua ja aikaa sekä mahdollisesti tilan tai moodin. Epäfinitiiviset muodot eivät näitä kategorioita ilmaise ja ne eivät voi toimia lauseen pääpredikaattina oma-aloitteisesti. Niitä käytetään sen sijaan osana suurempia verbifraaseja tai substituoituna osana lauseenjäseniä.

Yleisimpiin epäfiniittisiin muotoihin kuuluvat infinitiiiviset ja partisiipit. Infiniittiset muodot toimivat käsitteellisinä verbeinä, voivat ilmaista tarkoitusta tai toimia substantiiveina tai määritteinä muiden ilmauksien sisällä. Partisiipit puolestaan toimivat adjektiiveina tai ne voivat muodostaa valmiita yhdistelmia ajan ja aspektin ilmaisemiseen yhdessä apuverbin kanssa; ne heijastavat yleensä aspektia tai äärettä, eivät persoonallista aikaa. Suomessa epäfiniittisillä muodoilla on tärkeä rooli sekä rinnakkaisissa lauseissa että nominaalifrukteissa.

Epäfiniittisillä muodoilla on oma paikansa kieliopillisessa rakenteessa ja ne eroavat finiittisistä muodoista siinä, että niiden taivutus ei vastaa lausetta hallitsevan subjektin persoonaa eikä aikaa. Ne mahdollistavat apuverbojen kanssa muodostetut kielteiset ja ei-finaaliset rakenteet sekä eräiden alisteisten lauseiden muodostamisen. Usein ne toimivat myös itsenäisten substantiivien tai adjektiivien kaltaisina ilmiöinä.

Termi epäfinitiivinen on yleisesti käytössä suomenkielisissä kielioppikirjoissa ja -kirjauksissa kuvaamaan näitä muotoja. Kansainvälisessä kieliopissa vastaavat käsitteet tunnetaan yleisesti termillä non-finite tai infinitivalisointi; kuitenkin tarkat muodot ja luokitukset vaihtelevat kielestä toiseen.