epifyyttisyys

Epifyyttisyys on kasvien elämänmuoto, jossa kasvi kasvaa toisen kasvin pinnalla, mutta ei ole loinen. Epifyytit, kuten monet kämmekät, bromeliat ja sammalet, saavat elintärkeät ravinteensa ja vetensä ilmasta, sadevedestä, ilmassa leijuvista roskista tai kasvin juurien ympärille kertyneestä aineksesta. Niiden juuret ovat yleensä sopeutuneet tarttumaan kiinteisiin pintoihin, kuten puiden rungoille tai oksille, mutta ne eivät tunkeudu isäntäkasvin kudoksiin imemään ravintoa.

Epifyyttisyys on yleistä trooppisissa sademetsissä, joissa korkea ilmankosteus ja runsaat sateet tukevat tätä kasvutapaa. Epifyytit kilpailevat valosta isäntäkasvin kanssa, ja niiden kasvupaikka korkealla puissa voi tarjota paremman pääsyn auringonvaloon ja ilmavirtaan verrattuna maanpinnan varjoisaan ympäristöön. Usein epifyyttikasvit ovat kehittäneet erikoistuneita rakenteita, kuten lehdet tai juuret, jotka keräävät vettä ja ravinteita.

Tämä elämänmuoto ei vahingoita isäntäkasvia suoraan, vaikka suuret epifyyttikasvustot voivat kuormittaa isäntää mekaanisesti. Epifyytit ovat merkittävä osa monien ekosysteemien monimuotoisuutta, tarjoten elinympäristöjä ja ravintoa lukuisille pieneliöille ja hyönteisille. Niiden esiintyminen on myös tärkeä indikaattori ilmanlaadulle, sillä ne ovat herkkiä saasteille.