energiatehokkuuslaskelmat

Energiatehokkuuslaskelmat ovat menetelmiä ja laskentaprosesseja, joilla arvioidaan rakennusten sekä niihin liittyvien järjestelmien energiatehokkuutta ja vuotuista energiankulutusta. Niiden tarkoituksena on tukea suunnittelua, rakennusten energiatehokkuuden todentamista sekä energialuokitusten ja energiamerkintöjen laatimista.

Laskelmissa huomioidaan rakennuksen energianlähteet ja -käyttö: lämmitys, jäähdytys, ilmanvaihto, käyttövesi ja sähköiset palvelut. Tietojen avulla voidaan arvioida vuotuinen energiankulutus sekä tuloksena saada primaarienergian määrä ja hiilidioksidipäästöt.

Vakiomenetelmät noudattavat eurooppalaisia ja kansainvälisiä standardeja, kuten EN 13790 sekä ISO 52000 -sarja, sekä tarvittaessa EN 15603 ja EN 15232. Nämä standardit määrittelevät laskennan periaatteet sekä rakennuksen energiatehokkuuden ilmaisun yhteisen kielen.

Käyttökohteita ovat uusien rakennusten suunnittelu, vanhojen rakennusten korjaus- ja perusparannushankkeet sekä energialuokitusten laatiminen. Tulokset ilmoitetaan usein kilowattituntien neliömetriä kohden vuodessa (kWh/m2 vuodessa) sekä vaihtoehtoisesti primaarienergian ja päästöarvoina.

Rajoitteet: energiatehokkuuslaskelmat ovat arvioita, joiden tulokset riippuvat syötteiden laadusta, kuten rakennusosien ominaisuuksista, käyttöaikojen oletuksista ja ilmastotiedoista. Todellinen kulutus voi poiketa laskelmasta, minkä vuoksi tulosten kalibrointi ja vertaaminen mitattuun käyttöön on suositeltavaa.