energiamerkintäjärjestelmiä

Energiamerkintäjärjestelmät ovat ohjeistettuja järjestelmiä, joilla energiaa kuluttavat tuotteet, rakennukset tai ajoneuvot luokitellaan energiatehokkuuden tai vuotuisten energiankulutusten perusteella. Järjestelmien tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta, lisätä kuluttajien tiedontaa ja ohjata kehitystä sekä markkinoilla että taloudessa.

Sektoreittain merkinnät kattavat kodinkoneet, valaistus ja elektroniikka sekä rakennukset ja liikenne. Kodinkoneissa, kuten jääkaapeissa, pesukoneissa, astianpesukoneissa ja televisioissa, annetaan energiatehokkuusluokka (esim. A–G) sekä arvoa vastaava vuotuinen energiankulutus. Rakennusten energiatehokkuus voidaan ilmaista energiatehokkuusluokkana EPC-merkinnällä, joka kuvaa rakennuksen kokonaisenergiankulutusta. Ajoneuvoissa energiankäyttöä tai CO2-päästöjä kuvaava merkintä antaa käsityksen autosta tai muiden ajoneuvojen ympäristövaikutuksista.

Skaala ja käytännöt vaihtelevat maittain, mutta monissa järjestelmissä käytetään kirjainasteikkoa sekä numeerista energiankulutusarvoa. EU:ssa energiamerkinnät ovat olleet keskeinen osa lainsäädäntöä (esimerkiksi energiankäyttö- ja etikettilainsäädäntö), ja ne on päivitetty vastaamaan teknologian kehitystä. Merkinnät voivat päivittyä, jotta luokat pysyvät erottuvina ja informatiivisina. Kansainvälisiä vastaavia ohjelmia ovat esimerkiksi Energy Star -merkinnät, jotka täydentävät alueellisia käytäntöjä.

Energiamerkinnät nähdään työkaluna kuluttajien päätöksenteossa sekä valmistajien ja viranomaisten energiatehokkuusvaatimusten ohjauksessa. Ne auttavat vertaamaan tuotteita ja järjestelmiä sekä seuramaan markkinoiden energiasäästöjä pitkällä aikavälillä.