Energiamerkinnät

Energiamerkinnät ovat virallisia merkintöjä, joiden tarkoituksena on osoittaa tuotteen tai rakennuksen energian käyttö tai energiatehokkuus. Niiden avulla kuluttajat ja yritykset voivat verrata energian kulutusta ja tehdä kestävämpiä valintoja. Energiamerkintöjä sovelletaan yleisesti kotitalous- ja teollisuuskoneisiin sekä valaistukseen, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiin sekä rakennuksiin.

Sovelluskohteet kattaa usein kuluttajatuotteet kuten jääkaapit, pesukoneet, kuivaajat, astianpesukoneet, uunit ja valaisimet sekä muun muassa lämpöpumput ja kattilat. Rakennuksille energiamerkintä kattaa rakennuksen energian kokonaiskäytön ja annettavaksi energiankäytön arvo sekä energialuokan. Energiamerkinnöillä on usein sekä numeerinen tieto (vuosikulutus kilowattituntia ja vastaavia mittareita) että luokkamerkintä (esim. A–G-asteikko), ja joissakin tuoteryhmissä käytetään uudistettuja, tarkempia luokituksia.

Regulointi ja toteutus perustuvat pääasiassa Euroopan unionin energiamerkintädirektiiviin ja siihen liittyviin kansallisiin säädöksiin. Suomessa energiamerkinnät sekä rakennusten energiatehokkuusluokitukset noudattavat EU-ohjeistusta, ja niiden valvonta sekä käyttöönottaminen hoituvat viranomaisten kautta. Pakollisuus ja sijoitusmerkinnän tapa voivat vaihdella tuotteen tai rakennuksen mukaan.

Käytännössä energiamerkinnät tähtäävät energiatehokkuuden parantamiseen sekä kuluttajatuotteiden kiertoon vähittäisketjuissa. Viime vuosina on tapahtunut kentän uudistuksia, kuten uusien luokitusasteikoiden käyttöönotto ja digitalisaation laajentuminen, muun muassa QR-koodien ja verkkotietokantojen kautta käytettävien eritelmien avulla.